Lourdes ja pyhän Jumalanäidin ilmestys

“En lupaa onnellisuutta (tai iloa) tässä maailmassa, vasta seuraavassa.”

– Neitsyt Marian lupaus pyhälle Bernadette Soubirousille

Mariaa eli Jeesuksen äitiä, autuasta Neitsyt Mariaa kunnioitetaan Etelä-Ranskan Lourdesissa suuresti, vaikkakin aina muistetaan sanoa, ettei ilmestyksien totuuteen ole pakko uskoa. Kuitenkin koko kirkossa kunnioitetaan Lourdesin Neitsyt Mariaa –  “Notre Dame de Lourdes”. Jumalan äiti Maria ilmestyi nuorelle köyhälle 14-vuotiaalle tytölle Bernadette Soubirousille. Tämä kertoi äidilleen 11. helmikuuta 1858, että eräs hieno neito puhui hänelle Massabiellen luolassa, kun hän ja hänen ystävänsä olivat keräämässä polttopuita. Kaikkiaan Neitsyt Maria ilmestyi nuorelle Bernadettelle 18 kertaa. Lopulta 18.1.1862, neljä vuotta ensimmäisen ilmestymisen jälkeen, Maria ikään kuin tapaamisten huipentumana ilmoitti olevansa “perisynnitön sikiäminen”: “Que soy era Immaculada Counceptiou”.

Samana vuonna paikallinen piispa vahvisti, että luolassa saa rukoilla ja kunnioittaa pyhää Jumalansynnyttäjää, Lourdesin Neitsyt Mariaa. Vuonna 1876 paavi Pius IX antoi kanonisen julistuksen, että Maria on pyhän ruusukon suojelija (Notre Dame du Saint Rosaire).

Mitä todella tapahtui?

Bernadette Soubirous, myöhemmin pyhä Bernadette, oli kahden ystävänsä kanssa keräämässä polttopuita lähellä Grotto Massabielleä. Muut tytöt olivat hänen siskonsa Toinette Soubirous ja naapurin tyttö Jeanne Abadie. Kun he ylittivät pienen puron, Bernatte kuuli huminaa ja tunsi tuulen, joka ei liikuttanut puiden oksia tai lehtiä. Paikalla ollut ruusupusikko sen sijaan liikkui. Pyhä Henki tai enkeli puhutteli tällä tavalla tyttöä. Hän katsoi ylös ja näki edessään hienon neidon pukeutuneena valkoisiin vaatteisiin, siniseen shaaliin. Jaloissaan hänellä oli keltainen ruusu. Hänen takanaan oli kirkas valo. Ilmestyksiä oli 18. Viimeisen ilmestyksen yhteydessä Neitsyt Maria ilmoitti olevansa perisynnitön sikiäminen. 

Luolasta tuli pian pyhiinvaellusten kohde. Myös ihmeparannuksia tapahtui. Luolan vettä pidettiin ihmeiden välikappaleena. Siinä uitiin ja sitä juotiin niin kuin tänäkin päivänä. Seitsemän ihmeparannusta rekisteröitiin vuoteen 1860 mennessä. 

Paikallinen piispa julisti ilmestykset aidoiksi ja Vatikaani aloitti muodollisen tutkimuksen ja selvityksen niiden luonteesta. Olivatko Neitsyt Marian ilmestykset todella aitoja? Jo vuonna 1863–1864 paikalle saatiin Marian patsas, joka ei juurikaan vastaa Bernadetten kuvausta ilmestysten naisesta. Mariahan oli nuori 14–15-vuotias tyttö, noin 1,40 metrin mittainen. Vaatteet olivat samat kuin Marian Lasten sääntökunnan puku. Nykyinen patsas vastaa enemmänkin 1800-luvun kirkollisten taiteilijoiden ja sen ajan hengen mukaista mielikuvaa Mariasta. 

Pyhiinvaelluskohde

Lourdes on ranskalainen ja kansallisesti hyvin arvostettu pyhiinvaelluskohde. Ranskan valtio Napoleonista alkaen on tukenut sitä. Lourdes ja Marian ilmestyminen siellä on osa ranskalaista kansallista identiteettiä samalla tavalla kuin pyhä marttyyri Jean d’Arc. Lourdes liittyy läheisesti vastareformaatioon ja Euroopan kansojen maallistumiseen 1800-luvulla valistuksen aikana. 

Vatikaani pyrki edistämään pyhiinvaelluksia mm. Santiago de Compostelaan ja uutena 1800-luvun kohteena Lourdesiin. 1900- ja 2000-lukujen paavit ovat myös yleisesti edistäneet pyhiinvaelluksia tapana vastustaa ateismia, relativismia, maallistumista, kulutusyhteiskuntaa ja neo-liberalismia. Katolisen kirkon sen ajan valistuksen kohteina ovat olleet ja ovat nuoret. Lourdesissa onkin järjestetty useita suuria nuorisotapahtumia. Kaikkia hiippakuntia maailmassa on kehotettu järjestämään nuorten pyhiinvaelluksia Lourdesiin.

Sairaiden käynnit Lourdesissa ei ole kirkon dogma. Vuosien saatossa noin 7 500 ihmisen on kuitenkin kerrottu parantuneen ihmeellisellä tavalla. Näistä noin 70 tapausta on tutkittu tarkasti ja on voitu todeta ihmeen todella tapahtuneen – mitään luonnollista syytä parantumiselle ei ole löytynyt.

Minkälainen paikka Lourdes on?

Lourdesin pyhäkön alue on 52 hehtaarin suuruinen. Alue kattaa Massabiellen luolaston, kolme basilikaa (ylä-, ala- ja maanalaisen basilikan), yhden kirkon, monta kappelia ja hautausmaan. Alueella on useita kokoontumispaikkoja, lähteitä, joista saa pyhää vettä, altaita, joissa voi peseytyä. Kaikki on ilmaista. Alueella on myös hotelleja ja sairashuoneita, joissa sairaat voivat olla ennen kuin menevät luolaan tai peseytymään pyhällä vedellä, ja kauppoja sekä pienimuotoinen sairaala (sairastupa).

On useita arvioita, kuinka monta pyhiinvaeltajaa käy Lourdesissa vuosittain, joidenkin arvioiden mukaa jopa kolme miljoonaa. Lourdesin Neitsyt on varsinkin sairaiden suojelija. γ

Jan-Peter Paul

.

_________________________________________________

Pyhän Haudan ritarit ja daamit Lourdesissa

.

Suomen Pyhän Haudan ritarit tekivät vajaan viikon pyhiiinvaelluksen Lourdesiin 12.–15. syyskuuta. Vaelluksen johtajana toimi Mikael Paul ja hengellisenä johtajana isä Anders Hamberg. Käytännön järjestelyistä vastasivat daami Katia Torres-Airava ja ritari Robert Paul. Ohjelma oli tiivis ja sammalla hyvin antoisa ja kattava. Majoituspaikkana oli hotelli Saint-Rose, joka monelle onkin hyvin tuttu. Ensimmäisenä päivänä, kirkkoisä Johannes Khrystomoksen juhlapäivänä osallistuimme messuun, jossa isä Anders piti todella hyvän ja valaisevan saarnan päivän pyhimyksestä. Monet kiittivät häntä.  

 Messun jälkeen aamupäivällä kävelimme groton läpi rukoillen ruusukkoa. Iltapäivällä osallistuimme pyhällä vedellä pesemiseen. Tämä oli hengellisesti syvä ja merkittävä tapahtuma. Illalla oli sakramenttikulkue Pius X:n maanalaisessa kirkossa, johon mahtuu 25 000 pyhiinvaeltajaa. Isä Anders oli yksi kolmesta konselebrantista. Se oli suuri kunnia ritarikunnallemme ja maamme pienelle katoliselle kirkolle. Isä Andersista huokui suuri kunnioitus pyhää sakramenttia kohtaan. Myöhemmin illalla rukoilimme yhteisen vesperin.

 Seuraavana päivänä osallistuimme ristintien kulkueeseen paikallisen pienen kukkulan ympäri. Kokemus oli mahtava, koska ristintien eri asemat olivat suuret, dramaattiset ja kullatut. Isä Anders luki tekstit ja me muut toistimme ne. Arvokas, mieleenpainuva tapahtuma. Illalla oli soihtukulkue koko pyhäkön alueen ympäri. Siihen osallistui ehkä 20 000 henkilöä. Sunnuntaina, kolmantena päivänä, osallistuimme messuun ja tutustuimme pyhän Bernadetten kotiin.

 Ennalta valmistettu ohjelma oli tiivis. Jotkut meistä kävivät ripillä tai osallistuivat sairaitten kulkueisiin. Luonnollisesti keskustelut yhteisillä lounailla ja illallisilla olivat antoisia ja valaisevia. Aihe, joka herätti kiivasta keskustelua, oli ripin sakramentti. Vaikutti siltä kuin rippi olisi alennettu toisen luokan sakramentiksi, jolle ei ole tilaa nyky maailmassa. Ikään kuin riittäisi se, että yksityisesti pyytää Jumalalta anteeksi tekemiään syntejä ja ripittäyminen olisi vain turha muodollisuus.

Tämä ei ole ainostaan osaamattomuutta vaan myös asennekysymys. Onko todella niin että protestanttisuus on iskostunut joissakin meistä niin syvälle, että emme enää oikeastaan ymmärrä ripin merkitystä parannuksen sakramenttina. Ehkäpä piispa Raimo voisi ohjeistaa meitä kaikkia tässä asiassa ja ottaa asian esille kokouksissa pappien kanssa. Ei auta että saarnastuolista “vain” kehoitetaan seurakuntalaisia käymään ripillä. Pappien olisi hyvä valaista uskoville, mitä rippi todella merkitsee kunkin uskonelämässä ja pelastuksessa.

Jan-Peter Paul