Suoritin muutama vuosi sitten aikuislukion kaikki espanjan kielen kurssit runsaassa vuodessa. Sanavarasto karttui pikavauhtia, verbien taivutukset olivat helposti omaksuttavissa ja pahamaineinen subjunktiivikin sujui melko hyvin. Kurssit loppuivat kuin seinään, mutta jatkoin sinnikkääsi Duolingo-alustan päivittäisenä käyttäjänä. Nyt olen harrastanut tuota keskeytyksettä ja yltäkylläisyyteen asti 1787 päivää ja huomaan, että kaikki oppimani on kuin poispyyhkäisty siinä vaiheessa, kun pitäisi tuottaa suullista informaatiota.
Muutama viikko sitten käännyin isä Maurin puoleen pyytääkseni häntä kirjoittamaan laajan artikkelin kaikista Lauttasaaressa sijaitsevan Pyhän Jaakobin kirkon toiminnoista. Houkuttimena oli, että varaisimme Fideksen paperiversiosta kesäkuulle valtavasti tilaa.
Isä Mauri vastasi kohteliaasti kyllä, mutta pyysi armoa vuodenvaihteeseen asti jotta mukaan saataisiin myös ensituntumaa syksyllä toimintansa aloittavasta katolisesta koulusta. Lisäksi paasto oli lopuillaan, pääsiäinen tulossa ja edessä valtavasti tekemistä. Perustelut olivat hyvät ja lupasin sitten loppuvuodesta auttaa artikkelin kokoamisessa.
Kävin katedraalissa Misa en Castellano:ssa kerran ennen koronapandemiaa, enkä ymmärtänyt sanaakaan. Nyt olen alkanut seurata myös Jaakobin tapahtumakalenteria. Aktiviteetteja todellakin löytyy sivukaupalla, eivätkä kaikki tapahtumat edes näy kalenterissa. Suosittelen käymään ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin erilaisissa ja erikielisissä tapahtumissa. Vaikka ei kaikkea ymmärrä, niin tunteille voi antaa sijaa.
Messuja vietetään monilla kielillä. Varsinkin romaanisia kieliä rakastavalle löytyy latinaa ja siitä kehittyneitä kieliä: italia, portugali, espanja. Tartuin tuohon espanjaan. Joka kuukauden 3. sunnuntaina olisi messu espanjaksi, mutta mitä parasta, joka kuukauden 2. lauantaina on kaksi tuntia kestävä retretti, ”Retiro en español” ennen espanjankielistä messua, ”Misa en español”. Päätin mennä näihin.
”Tú crees porque me has visto. Dichosos los que creen sin haber visto”
Retretin alussa kokoonnuimme kirkkoon. Isä Mauri mukaili viikonlopun tekstejä ja puhui Jeesuksen opetuslapsista, jotka eivät ihan vielä olleet sinut ajatuksen kanssa, että Jeesus ei enää ollutkaan haudassa. Tulimme myöhemmin huomaamaan jopa, että yksi heistä uskoi Jeesuksen ylösnousseen vasta kun näki tämän ja sai mahdollisuuden koskea. ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
”Corazón y alma”
Alustuksen ja rukousten jälkeen siirryimme kokoustilaan. Nuori nainen käsitteli puheenvuorossaan aihetta tunteikkaasti ja selkeällä, suomalaisen korvaan sopivalla espanjan kielellä. Hän totesi, että ristiinnaulitseminen on julmaa, kivuliasta ja nöyryyttävää. Opetuslapsille on varmasti tietoisuus siitä, mitä raakuutta Jeesukseen kohdistettiin, ollut traumaattinen kokemus. He rakastivat Jeesusta eikä kukaan halua rakkaan ihmisen kärsivän. Sana sydän toistui. Pääsiäisaika on hyvää aikaa, koska Jeesus on noussut kuolleesta ja hän on kaikkien sydämissä. ”Olisipa aina pääsiäinen ja Jeesus aina sydämessä”, nainen hymyili käsi omalla sydämellään.
”Santo Rosario”
Palasimme kirkkoon ja retretin viimeiseen vaiheeseen, ruusukkoon. Se olikin retretin huipentuma, koska olen kuunnellut sitä pitkillä automatkoilla espanjaksi ja osaan lausua Terve Maria -rukouksen yhtä ripeää vauhtia kuin kastilian natiivi. Välillä ihminen kokee onnistumisen riemua.
”Dios te salve, María, llena eres de gracia, el Señor es contigo. Bendita tú eres entre todas las mujeres, y bendito es el fruto de tu veintre, Jesús. Santa María, Madre de Dios, ruega por nosotros, pecadores, ahora y en la hora de nuestra muerte. Amén.”
”La Misa”
Messu oli hieno. Pianoa ei soitettu, vaan saimme nauttia laulunjohtajana toimineen nuoren naisen huikean kauniista äänestä. Seurasin lukukappaleita ja evankeliumia puhelimessani olevasta sovelluksesta.
Saarnassaan isä Mauri palasi pääsiäisaiheeseen. Minua tämä ilahdutti, koska tiedän että näin tulee olemaan myös muissa katolisissa messuissa täällä koti-Suomessa, mutta myös joka puolella maailmaa. Paastonaika on vuoden parasta aikaa, mutta pääsiäisaika sen todellisessa merkityksessä on iloisempi, koska mieli on huojentunut. Me katolilaiset ehkä syömme lammasta ja suklaamuniakin, mutta todellisen ravinnon meille suo Jeesuksen Kristuksen ehtymätön rakkaus.
“Dad gracias al Señor porque es bueno, porque es eterna su misericordia”
Christel Monni