Pääsiäisen toisen viikon keskiviikon lukupalveluksen toinen lukukappale.
Rakkaat ystävät, ei ole epäilystä siitä, että Jumalan Poika on omaksunut ihmisluonnon ja liittynyt siihen niin kiinteästi, että yksi ja sama Kristus on läsnä, ei vain koko luomakunnan esikoisessa, vaan myös kaikissa hänen pyhissään. Ja niin kuin päätä ei voi erottaa jäsenistä, niin ei jäseniäkään voi erottaa päästä.
Se, että Jumala on kaikki kaikissa, ei tosin koske tätä ajallista vaan iäistä elämää. Kuitenkin hän jo nyt asuu erottamattomasti temppelissään, joka on kirkko. Niinhän hän itse lupasi sanoessaan: Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Kaiken sen, mitä Jumalan Poika on tehnyt ja opettanut maailman sovittamiseksi, me siis tunnemme ja tiedämme, emme pelkästään hänen aikaisempien tekojensa historiasta, vaan myös siitä voimasta, jota hän osoittaa teoissaan tänä aikana.
Hän on se, joka on Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt neitsytäidistä ja edelleen samalla elävöittävällä henkäyksellä tekee hedelmälliseksi tahrattoman kirkkonsa, niin että kasteen uudestisyntymisen kautta syntyy ja kasvaa Jumalan lasten lukemattoman suuri joukko. Heistä sanotaan: He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Hän on se, jossa Abrahamin jälkeläiset tulevat siunatuiksi ja maailman kaikki ihmiset saavat lapseuden lahjan. Patriarkka tulee kaikkien kansojen isäksi, mutta lupauksen lapset syntyvät uskosta, eivät lihan mukaan.
Hän on se, joka ei tee poikkeusta minkään kansan kohdalla, vaan yhdistää kaikki kansakunnat taivaankannen alla ja tekee niistä yhden ainoan pyhien lampaiden lauman. Näin hän toteuttaa joka päivä sen, mitä lupasi sanoessaan: Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Vaikka Herra sanoo erityisesti pyhälle Pietarille: Kaitse minun lampaitani, niin Herra yksin kuitenkin ohjaa ja tukee yhtä lailla kaikkien paimenten toimintaa. Hän itse ravitsee rehevillä ja runsailla laitumilla kaikki, jotka tulevat tämän kallion luokse. Sen vuoksi lukemattomat karitsat ovat ylitsevuotavan rakkauden vahvistamina valmiit epäröimättä kohtaamaan kuoleman Paimenensa nimen tähden, samoin kuin hän, hyvä Paimen, tahtoi antaa oman henkensä lampaittensa puolesta.
Hänen kärsimisestään eivät kuitenkaan ole osallisia vain urhoolliset ja kunniakkaat marttyyrit, vaan myös kaikki uudestisyntyneet uskovaiset osallistuvat siihen uuden syntymänsä kautta.
Tästä syystä Herran pääsiäistä tulee viettää vilpittömyyden ja totuuden happamattomuudessa, kun vanha pahuuden hapatus on heitetty pois ja Herra itse ravitsee uuden luomuksen.
Meidän osallisuutemme Kristuksen ruumiiseen ja vereen ei näet tarkoita mitään vähempää kuin että muutumme siksi, minkä otamme vastaan. Siten me kannamme häntä kaikessa, sekä sielussa että ruumiissa, häntä, jonka kanssa olemme kuolleet, tulleet haudatuiksi ja heränneet uuteen elämään.
Pyhän paavi Leo Suuren saarnoista (saarna Herran kärsimisestä 12:3, 6–7)
.
Responsorium Joh. 10:14; Hes. 34:11,13
E: Minä olen hyvä paimen.
K: Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, halleluja.
E: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen, minä kokoan ne
kansojen keskuudesta ja kaitsen niitä.
K: Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, halleluja.
Loppurukous
Jumala, sinä olet lahjoittanut ihmiselle takaisin hänen alkuperäisen kunniansa ja antanut hänelle ylösnousemuksen toivon. Suo meidän, jotka vietämme tätä vuotuista pääsiäisjuhlaa, uskoen ja rakastaen kohdata pelastuksemme salaisuus. Tätä pyydämme …