Lukupalveluksen toinen lukukappale pyhän pappi Beda Venerabilisin saarnoista
(saarna 23):
Herran syntymän, julistustyön ja kuoleman autuas edelläkävijä osoitti sellaista taistelun voimaa, joka oli arvokas taivaan silmissä, kuten Raamattu sanoo: Ihmisten mielestä kuolema oli heille rangaistus, mutta he olivat täynnä kuolemattomuuden toivoa. Täydellä syyllä vietämme jälleen hänen syntymäpäiväänsä, jonka hän omalla kärsimisellään meille pyhitti ja koristi verensä ruusunpunaisella hohteella. Syystä kunnioitamme hänen muistoaan hengellisellä ilolla, sillä hän vahvisti Herran puolesta antamansa todistuksen marttyyrikuoleman sinetillä.
Ei ole syytä epäillä, että autuas Johannes sai kestää vankeuden ja kahleet Vapahtajamme edelläkävijänä ja todistajana. Johannes antoi henkensä hänen tähtensä, vaikkakaan vainoaja ei vaatinut häntä kieltämään Kristusta, vaan vaikenemaan totuudesta. Johannes kuoli kuitenkin Kristuksen vuoksi. Sanoihan Kristus itse: Minä olen totuus. Siksi Johannes vuodatti verensä juuri Kristuksen tähden, kun hän teki sen totuuden tähden. Syntymällään, julistustyöllään ja kasteellaan hän ensin todisti Kristuksen syntymästä, julistuksesta ja kasteesta. Kärsimällä ensin itse Johannes viittasi myös Kristuksen tulevaan kärsimiseen.
Totisesti suuri ja voimakas oli tämä mies, joka vankeuden pitkän kärsimyksen jälkeen päätti maallisen elämänsä vuodattamalla verensä. Jumalattomat panivat kahleisiin hänet, joka saarnasi taivaallisen rauhan vapautta. Hänet suljettiin pimeään vankilaan, hänet, joka oli tullut todistamaan valosta ja jota itse Valkeus, se on Kristus, tahtoi nimittää kirkkaalla liekillä palavaksi lampuksi. Hän sai kasteen omassa veressään, hän, joka oli saanut kastaa maailman Vapahtajan, kuulla Isän äänen hänen yläpuolellaan ja nähdä Pyhän Hengen armon laskeutuvan hänen päälleen. Sellaiselle ihmiselle kuin Johannes ei kuitenkaan ollut vastenmielistä vaan pikemminkin mieluista ja toivottavaa, että hän sai kärsiä ajallisia tuskia totuuden puolesta. Hän tiesi, että ne palkittaisiin kerran iäisellä ilolla.
Kuolema, joka luonnon järjestyksen mukaan oli väistämättä edessä, oli hänelle toivottu tapahtuma, kun hän Kristuksen nimeä tunnustamalla saattoi saavuttaa iäisen elämän seppeleen. Tästä apostoli sanoo osuvasti: Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan. Siksi hän pitää sitä Kristuksen lahjana, että valitut saavat kärsiä Kristuksen puolesta, niin kuin hän myös lausuu: Nykyisen ajan kärsimykset eivät ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme.
.
Responsorium vrt. Mark. 6:17,27
E: Herodes pidätti Johanneksen, pani hänet kahleisiin ja telkesi vankilaan.
K: Tämän hän teki veljensä vaimon Herodiaan tähden, jonka hän oli nainut.
E: Herodes käski pyövelin mennä vankilaan ja mestata siellä Johannes.
K: Tämän hän teki veljensä vaimon Herodiaan tähden, jonka hän oli nainut.
Loppurukous
Jumala, sinä halusit, että pyhä Johannes Kastaja olisi Poikasi edelläkävijä sekä syntymässään että marttyyrikuolemassaan. Suo meidänkin horjumatta tunnustaa uskomme pyhiä totuuksia, niin kuin hän verellään todisti totuuden ja oikeuden puolesta. Tätä pyydämme saman Poikasi…
.
Kuva: Pyhä pappi Beda Venerabilis, maalaus James Doyle Penrose, 1902