Kirjailija Lemmikki Louhimieheltä on ilmestynyt omakustanteena uusi faktoihin pohjautuva fiktioteos pyhän Henrikin vaiheista ja ajatuksista Suomessa. Ohessa lyhyt haastattelu.
Lemmikki Louhimies, olet kirjoittanut faktaromaanin Pyhän Henrikin taivaskorvat. Se ilmestyi syyskuussa. Mikä ihmeen faktaromaani? Onko se totta vai tarua? Kuvittelua vai faktaa?
Ehkä tämä on valistunut arvailuni, hypoteesini: jospa se pyhän Henrikin ja kuningas Erikin kasteretki menikin näin. Totuus voi kuultaa sanojen takaa, niin kuin Serafim Seppälä toteaa. Kyse on kaunokirjallisesta teoksesta, jossa olen käyttänyt faktoja inspiraationa. Tahdoin kertoa Henrikin ja kuningas Erikin kasvua, jotta sain kuvattua aikakautta retken taustaksi.
Mistä innostus aiheeseen?
Yksi inspiraatio oli Juha Ruoholan tutkimus Ravattulan Ristimäestä. Sieltä on löydetty kalmisto ja kirkon rauniot Aurajoen varrelta. Arkeologiset kaivaukset kirkon raunioista todistavat uskoa tulleen tänne jo ennen vuotta 1150.
Kyse oli siis kristinuskon tuomisesta Suomeen 1100-luvulla?
Nykytiedon mukaan sitä oli tullut ennen sitä, mutta se oli pienenä vähemmistönä. Joitain kirkon ympäröimiä kalmistoja on löydetty. Enemmistö uskoi pahantahtoisiin henkiin ja noitiin.
Kirjassasi on keskeisenä myös keksitty henkilö, hiihtofenni Oskari. Miksi?
Oskari oli tarpeen tarinalle, että sain kuvattua sen synkän uskomusten maailman, joka oli sen ajan hiisiuskoisten päässä. Tunnettiin pahoja henkiä ja noitia.
Kristinuskoa ei siis tuotukaan tyhjiin päihin?
Ei, täällä uskottiin Ahtiin, Karhuun ja moniin pahantahtoisiin henkiin. Oli noitaa, metsänpeittoa, maraa. Oli Ukko, Kade ja Kalma.
Oliko se sitten mielestäsi kasteretki vai ristiretki? Miten sotainen se sinun Henrikkisi on?
Minun kirjoittamani Henrik halusi tehdä retken, mutta hän pyrki verettömyyteen. Hän suhtautui ristiretkiin vastustellen, mutta lähti silti. Kirja kysyykin: onko tärkeämpää kastaa kuin kastaa oikein viimeisen kirjaimen mukaan? Voidaanko ajatella, että kasteet olivat hätäkasteita?
Kirjassa on myös muita pyhiä, ja takakannessa hymyilee tänä syksynä kanonisoitu pyhä Carlo Acutis. Mitä tekemistä hänellä on pyhän Henrikin kanssa?
Molemmat ovat Jumalalle rakkaita. Carlo Acutis oli teinipoika, joka käytti nettiä Jumalan viestin viemiseen eikä käyttänyt aikaansa mihinkään, mistä Jumala ei olisi pitänyt.
Tarinassa on historiaa ja tätä päivää. Sinulla on varmasti perusteet tähän valintaan?
On. Pyhät eivät ole jääneet vain historiaan vaan toimivat yhä, ja uusia syntyy. Jos epäilee esirukousten aikaansaamia ihmeitä 1100-luvulla, kun ei niistä ole kirjallisia lääkäreiden todistuksia, niin nykyajalta on todisteet. Kun on pyydetty tämän ajan pyhien esirukouksia ja on tapahtunut paranemisihmeitä, ne on tarkoin tutkittu ja dokumentoitu. Loogisesti voi päätellä, että ehkä rukoukset toimivat 1300-luvullakin, jos ne kerran toimivat 2000-luvulla.
Miksi romaanissa on paljon kuvia?
Nykyisten pyhien valokuvat tekevät heistä todellisia. Kuvien tarkoitus on hälventää sitä tunnetta, että kyse olisi legendasta tai sadusta. Ehkä ne auttavat myös, kun tarina hyppii 1100-luvun ja tämän päivän välillä.
Mitä ne taivaskorvat ovat? Kuuleeko paremmin?
Kyllä, ne kuulevat Jumalan.
Mitä toiveita sinulla on kirjasi suhteen?
Koska pyhä kuningas Erik liittyy tarinaan, toivoisin jonkun haluavan kääntää ja kustantaa tämän ruotsiksi.
Kirjasi on omakustanne. Mistä sitä saa?
Sitä saa tilaamalla kaikista kirjakaupoista, myös katolinenkirjakauppa.fi. Voit myös pyytää kirjastoasi hankkimaan sen.
Eeva-Liisa Hurmerinta
Haastattelija on kirjailijan tuttava ja evankelis-luterilainen pastori.
