Isä Ryszard Misin SCJ 80-vuotispäivää juhlistettiin sunnuntaina 6. syyskuuta Pyhän Marian kirkon päämessussa. Messun jälkeen juhlinta jatkui seurakuntasalissa vastaanotolla.
Pyhän Marian seurakunnassa on jo vuosien ajan saatu kuulla isä Ryszardin kauniita ja syvällisiä saarnoja. Niin myös elokuun viimeisenä sunnuntaina, jolloin isä Ryszard saarnasi Kristuksen seuraamisesta nojaten kolmeen pääkohtaan: ota ristisi, kiellä itsesi ja seuraa minua. Kiitämme isä Ryszardia näistä vuosista ja toivomme saavamme kuulla hänen saarnojaan vielä monien vuosien ajan Pyhän Marian kirkossa.
Aino Okinyo
Saarna Pyhän Marian seurakunnan päämessussa 30. elokuuta
Viime sunnuntaina kuulimme Pietarin vastauksesta Jeesuksen kysymykseen: kuka minä teidän mielestänne olen. Pietari on tunnustanut hänet Messiaaksi, ja Jeesus ylisti Isä Jumalaa tästä tapahtumasta. Tänään Jeesus selittää opetuslapsilleen, mitä Messiaana oleminen hänelle merkitsee, siis ”että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista”. Niin, ei mitään sellaista, mitä opetuslapset vielä muutama päivä sitten suunnittelivat ja mistä jopa riitelivät, kun Zebedeuksen pojat tavoittelivat istuimia Jeesuksen oikealta ja vasemmalta puolelta. Jeesus puhuu tässä aivan mahdottomia, hän puhuu kärsimyksistä, kuolemasta… Aivan mieletöntä kaikki!
No, tällaisten järjettömyyksien jälkeen Pietarin piti reagoida: ”Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ’Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra.’ Mutta Jeesus kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Väisty tieltäni, Saatana. Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä.'”
Muutama hetki sitten Jeesus sanoi Pietarille: ”sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. (—) Minä olen antava sinulle valtakunnan avaimet.” Pietari otti ne Jeesuksen sanat vakavasti ja heti rupesi toimimaan! Siispä hän vetää Jeesuksen syrjään ja kehottaa häntä muuttamaan puhetapaansa, muuten joukkojen moraali voisi laskea. Pietari, kuten usein mekin, haluaa opettaa Jumalalle, miten Jumalan kuuluu olla Jumala.
Jeesus reagoi ankarasti: mies, muuta ajattelutapasi, Pietari, ryhdy opetuslapseksi! Jeesus kutsui opetuslapsiaan seuraamaan häntä, hän kutsui myös meidät. Mutta liian usein sen sijaan, että seuraisimme Herraa, yritämme kulkea hänen edellään. Me haluamme näyttää hänelle tien, emme enää halua seurata tietä, jonka hän osoittaa meille. Me ehdotamme hänelle ratkaisuja ongelmiin emmekä enää luota hänen läsnäoloonsa ja toimintaansa. Joskus näyttää siltä kuin odottaisimme, että Jumalasta tulee meidän opetuslapsemme.
Ensimmäisessä lukukappaleessa Jeremia valittaa Jumalalle. Hän halusi olla hyvien uutisten profeetta, mutta hänestä tuli sietämätön häirikkö; kaikki vihaavat häntä, jopa hänen omat perheenjäsenensä. Jeremia haluaisi luovuttaa. ”Mutta kun sanoin: ’En halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään’, tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa.” Hän pysähtyy ajattelemaan ja palaa liekkiin, joka on hänet vietellyt.
Kun Jumalan, liekin, paikalle asetamme itsemme, toimimme kuten Pietari ja etäännymme tieltä. Jeesus ei imartele ihmisiä, ei etsi helppoja opetuslapsia, ei viettele eikä yritä omien ideoiden markkinointia. Hänen ehdotuksensa on karu, suora, jopa kauhea, kestämätön. Hän nimittäin lausuu kolme käskyä, jotka kaikuvat kuin vaikea haaste.
Haluatko olla minun opetuslapseni? Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni: Kieltäköön itsensä. Siis – älä aseta itseäsi maailmankaikkeuden keskipisteeksi, älä pyri esiin hinnalla millä hyvänsä, älä tee kuten muut tässä maailmassa, jotka kyynärpäitään käyttäen pyrkivät hinnalla millä hyvänsä tulemaan nähdyiksi ja huomatuiksi. Sinä olet Jumalan lapsi – ainutlaatuinen, arvokas, mestariteos – miksi sinun pitäisi taistella todistaaksesi se muille? Opetuslapsi, kuten Mestari, kantaa huolta vierellään olevan onnellisuudesta, katsoo pidemmälle ja asettaa elämänsä peliin, jotta kaikki voisivat kuulua valtakuntaan. Älä aina aseta itseäsi keskelle, vaan aseta Jumalan unelma keskelle – vapaasti, kypsänä, uutena ihmisenä.
Ota ristisi. Älä siis pelkää rakastaa kärsimykseen asti, rakastaa niin, että kadotat itsesi kuten Jeremia, joka ei pysty irrottautumaan Jumalan polttavasta rakkaudesta, vaikka hän joutuu kokemaan niin monia pettymyksiä. Valitettavasti eräänlainen pinnallinen hurskaus on vääristänyt ristin symboliikan: Jumalan rakkauden mittana syntynyt risti on muuttunut kärsimyksen vertauskuvaksi. Jumala ei rakasta kärsimystä – olkoon se selvää – eikä hän sitä vaadi, mutta joskus rakastaminen merkitsee myös kestämistä ja kärsimistä. Ja Jeesus tietää siitä jotain.
Seuraa minua. Omaksu Jeesuksen valinta, ota omaksi hänen unelmansa ja suunnitelmansa. Jumala on läsnä ja ilmaisee itsensä meille; hän ohjaa valintojamme tasapainoisesti ja viisaasti, kun kuuntelemme hänen Sanaansa ja annamme hänen sisäisen äänensä muovata meitä. Jeesuksen seuraaminen merkitsee valmiutta oman näkökulman muuttamiseen, se merkitsee Sanan tuntemista ja sen sallimista, että usko ohjaa valintojamme, lopulta se merkitsee, että sydämemme kääntyvät ja liittyvät Jeesukseen. Niin, Jeesus ei ole helppo nakki. Hän haluaa kaiken. Miten tällaista Jumalaa voi seurata? Ihmistä pelottaa sellainen ehdottomuus. Juuri siksi olemme vähitellen laimentaneet tämän asian, olemme tehneet sen hyväksyttävämmäksi, mahdollisemmaksi ja järkevämmäksi.
Mutta Jumalan rakkaudessa on hyvin vähän järkevää, ja usein se osoittaa hyvin korkeita huippuja muistuttaakseen, että yhdessä hänen kanssaan pystymme tulemaan oikeiksi, hänen mielensä mukaisiksi opetuslapsiksi.
Vaativa evankeliumi tämän kesän lopussa – mutta evankeliumi, joka avaa meille Jumalan unelman meistä. Aamen.