Lapsen oikeuksien viikkoa viettiin tänä vuonna teemalla lapsen oikeus oppimiseen. Suomalainen yhteiskunta on kehittynyt hyvin maallistuneeksi ja moniarvoiseksi, joten onkin hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä katolisella, kristillisellä näkökulmalla voisi olla annettavana keskusteluun lasten oikeudesta oppimiseen.
Lapsen oikeus ihmisarvoiseen elämään
Kristillisen maailmankatsomuksen mukaan jokainen lapsi on Jumalan kuva, ainutkertainen ja mittaamattoman arvokas. Lapsilla on oikeus kasvaa ja kehittyä tietoisina tästä ihmisarvosta, joka ei perustu saavutuksiin, vaan siihen, että Jumala on luonut meidät lapsikseen ja rakastaa meitä ehdoitta. Tähän ihmisarvoon kuuluu myös oikeus sosiaaliseen, hengelliseen, moraaliseen, fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Katolisen näkemyksen mukaan vanhemmilla on ensisijainen vastuu lastensa kasvattamisesta niin, että tämä hyvinvointi voi toteutua.
Me aikuiset, olemmepa itse vanhempia tai muuten lasten kanssa tekemisissä, voimme tukea lapsia omaksumaan taitoja ja tietoja, jotka auttavat heitä rakentamaan tämän hyvän ja ihmisarvoisen elämän perustaa. Siihen kuuluu myös se, että lapset oppivat tuntemaan, mikä on hyvää, totta ja kaunista. Meidän uskomme mukaan tähän on parhaana tienä Jeesus Kristus ja hänen opetuksensa.
Turvallisen arvopohjan perusta
Joskus vanhemmat pohtivat, rajoittaako kristillinen kasvatus lapsen valinnanvapautta. Kristillisen kasvatuksen tavoitteena ei ole kuitenkaan rajoittaa lasta, vaan antaa hänelle turvallinen ja viisas arvopohja, jonka varaan elämä on hyvä rakentaa. Lapsi saa selkeät peruslinjat, joiden pohjalta hän voi myöhemmin pohtia omia elämänvalintojaan. Kokonaisvaltainen kristillinen kasvatus ei ainoastaan tue lapsen hyvinvointia, vaan myös yhdistää, tukee ja rakentaa perheenjäsenten keskinäisiä suhteita. Lasta kannustetaan kasvamaan ainutlaatuisena yksilönä, joka on samalla rakkaudella kiinnittynyt yhteisöönsä.
Maallistuneessa nyky-yhteiskunnassa tulee kokonaisvaltaisen kristillisen kasvatuksen varmistamiseksi yhä tärkeämmäksi vanhempien oikeus valita sopiva koulu lapsilleen (CIC, kaanon 797). Kun kunnallisten koulujen arvomaailma on maallistunut, kristillisten koulujen merkitys kasvaa. Kuitenkaan kristittyjen ei pidä paeta omiin ghettoihinsa. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että myös kunnalliset koulut tarjoaisivat ympäristön, jossa lapset eivät opi pelkästään “tieteellisiä” tai käytännöllisiä aineita, vaan voisivat kehittyä ihmisinä monipuolisesti myös taide- ja katsomusaineiden kautta, kunkin lapsen oman uskonnon ja vakaumuksen mukaisesti.
Kristillinen kulttuuriperintö osana oppimista
Viime viikkoina on keskusteltu paljon siitä, kun eräs koulu peruutti barokkikonsertin sen kristillisen sisällön takia. Tämä melko absurdi tapaus tuo esiin sen tosiasian, että Suomessa asuvalla lapsella pitää olla oikeus oppia tuntemaan eurooppalaista kristillisperäistä kulttuuriperintöä. Kristillistaustaiseen taiteeseen tutustuminen ei ole lasten aivopesua, vaan rikkaita elämyksiä ja kulttuurisen lukutaidon kehittämistä. Lapsilla, uskonnottomillakin, on myös oikeus oppia siitä, että maailmassa on eri tavalla uskovia ja ajattelevia ihmisiä – ja että monet ovat löytäneet elämän perimmäisiin kysymyksiin vastauksen myös kristillisestä uskosta. Lisäksi voisi kysyä, onko lapsen oikeus uskonnonvapauteen (YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 14) sitä, että estetään lapselta kokonaan mahdollisuus oppia kristinuskon sanomasta? Mitä jos lapsi itse haluaisi kuulla Jeesus-laulun koulussa, mutta vanhemmat eivät anna siihen lupaa?
Miten toteuttaa kristillistä kasvatusta arjessa
Kristillisen kasvatuksen pitäisi kuitenkin tapahtua pääasiassa koulun ulkopuolella. Esimerkiksi yhteinen rukoileminen, uskostaan puhuminen, Raamatun lukeminen ja seurakunnan toimintaan osallistuminen ovat konkreettisia tapoja, joilla vanhemmat voivat vahvistaa lapsen inhimillistä ja hengellistä kasvua. On myös tärkeää opettaa lapsille hyviä ja kauniita asenteita ja tapoja, tunteiden käsittelyä sekä tahdon suunnan ohjausta.
Etenkin kristittyjen lasten pitäisi saada oppia Jumalan lapsena elämisen kauneudesta sekä siitä, miten heidät on luotu tytöiksi ja pojiksi ja miten biologinen sukupuoli on kaunis Jumalan lahja, jota ei tarvitse manipuloida. Samalla on tärkeää suojella lasta sisällöltä, joka ei ole hänen ikätasonsa mukaista ja joka voi hämmentää tai vahingoittaa hänen kehitystään ja turvallisuudentunnettaan.
Toivottavasti voimme olla lasten tukena heidän kasvaessaan hyviksi ja tasapainoisiksi, nöyriksi ja rakastaviksi ihmisiksi. Hyvään elämään kuuluu paitsi elämässä tarvittavat käytännön tiedot ja taidot, myös kestävä arvopohja, kulttuurin tuntemus ja omien hengellisten juurien löytäminen. γ
isä Martti Savijoki SCJ
Marketta Pylväskangas, psykoterapeutti, TM
Luettavaa
- https://www.lapsenoikeudet.fi/kampanja/lapsenoikeuksienviikko/
- https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-sopimuksen-koko-teksti/
- https://www.vatican.va/archive/cod-iuris-canonici/eng/documents/cic_lib3-cann793-821_en.html
- https://www.vatican.va/roman_curia/pontifical_councils/family/documents/rc_pc_family_doc_20001115_family-human-rights_en.html
- #SaanOppia
- #SaatOppia