Suomen ruotsinkielisen sosialidemokraattisen päivälehden Arbetarbladetin toimittaja Henrik Helenius haastatteli keväällä avustajaamme Jan-Peter Paulia. Haastattelu on luettavissa ruotsiksi Fideksen sivuilla. Tässä tekoälyn tekemä lyhennelmä suomeksi.
Jan-Peter Paul, yksi Suomen tunnetuimmista katolisista vaikuttajista, pohtii Arbetarbladetin haastattelussa kirkon sosiaalista tehtävää ja sen historiallista roolia yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustajana. Hän muistuttaa, että jo varhaiskristillisyydessä kirkko oli köyhien puolella, ja sama periaate on toistunut eri aikakausina – erityisesti teollistumisen ajan yhteiskunnallisissa murroksissa. Nyky-Suomessa Paul näkee tarvetta samanlaiseen kirkon läsnäoloon etenkin aikana, jolloin sosiaaliset leikkaukset ovat lisänneet eriarvoisuutta.
Paul painottaa, että Jumala käyttää usein pieniä ja vähäosaisia toteuttaakseen pelastussuunnitelmaansa. Esimerkkinä hän mainitsee Jeesuksen vanhemmat, Marian ja Joosefin, jotka olivat yksinkertaisia ja vähävaraisia ihmisiä. Kirkon sosiaalisen sanoman ytimessä on ajatus ihmisarvosta, jonka tulee ohjata niin yhteiskunnallisia kuin taloudellisia ratkaisuja.
Virallisesti katolilaisia arvioidaan Suomessa olevan noin 17 000, mutta Paulin mukaan todellinen määrä voi olla jopa 50 000. Hän arvioi, että suurin osa katolilaisista on maahanmuuttajataustaisia, ja vain pieni osa (alle kaksi prosenttia) on ruotsinkielisiä suomalaisia.
Paavi Franciscuksen kuoleman jälkeen katolilaiset ovat olleet laajasti julkisuuden valokeilassa. Paul arvostaa paavin toimintaa erityisesti hänen johdonmukaisen köyhyyden vastaisen työnsä vuoksi. Franciscus nimesi itsensä pyhän Franciscus Assisilaisen mukaan – tämän esimerkin mukaisesti hän halusi rakentaa kirkon, joka elää yksinkertaisesti ja on köyhien rinnalla.
Paul mainitsee myös paavin pyrkimyksen puuttua ympäristökysymyksiin ja taloudelliseen eriarvoisuuteen, erityisesti Etelä-Amerikassa. Hän näkee, että kirkolla on velvollisuus puolustaa luonnonvarojen oikeudenmukaista käyttöä. Tässä yhteydessä Paul ilmaisee varauksensa joidenkin poliittisten johtajien, kuten Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin, suhtautumisesta yhteiseen hyvään ja ympäristökysymyksiin.
Paul korostaa järjestäytyneen työn merkitystä ja työväenliikkeen historiallista yhteyttä katoliseen yhteiskuntaoppiin. Hän näkee, että työntekijöiden oikeudet, kuten oikeus järjestäytyä ja tarvittaessa lakkoilla, perustuvat ihmisarvoon.
Nykyistä aikaa Paul kutsuu paradigman muutokseksi, jossa vanhat ajattelutavat haastetaan ja uusia nousee tilalle. Hän näkee, että esimerkiksi Kiinan ja Intian rooli vahvistuu globaalissa mittakaavassa, ja että Euroopassa tarvitaan yhtenäisempää poliittista johtajuutta.
Lopuksi Paul korostaa yhteistoiminnan tärkeyttä – niin kirkon sisällä kuin politiikassa. Hän mainitsee merkittävänä askeleena paavi Franciscuksen päätöksen nimittää piispa Raimo Goyarrola katolisen kirkon edustajaksi katolilais-luterilaiseen ykseyskomissioon, mikä on hänen mukaansa tunnustus katoliselle kirkolle Suomessa.
KATT (Henrik Helenius / Arbetarbladet)