Hyppää sisältöön

Kaikkien luotujen juhla – iloa, vapautta ja innostusta

Syyskuun puolivälissä järjestettiin Mikael Agricolan kirkon kahviossa Helsingissä mielenkiintoinen tapahtuma pyhän Franciscus Assisilaisen juhlavuoden kunniaksi. Yksi tilaisuuden järjestäjistä, Suomen Ekumeenisen Neuvoston yhteiskunnallisten kysymysten jaoston varapuheenjohtaja Aino Vihunen kertoi tapahtumasta näin:

”800 vuotta sitten kuolleen Franciscus Assisilaisen jättämä jälki näkyy ihailuna ja arvostuksena yli kirkkokuntarajojen – vielä satojen vuosien jälkeen. Franciscus oivalsi jo eläessään, miten yhteisöllisyys ja kohtuullinen elämäntapa kulkevat käsi kädessä. Sen kaiken alkupisteenä on ihmisen luomakuntasuhde, ja juuri siihen tämä Kaikkien luotujen juhla syventyi.”

Vihunen kertoo, että ”ohjelmassa oli luontotoimintaa fransiskaanihengessä, Katri Kuusikallion alustus fransiskaanisesta elämäntavasta sekä sen inspiroima ekumeeninen paneelikeskustelu. Tapahtuman toteuttivat SEN:n yhteiskunnallisten kysymysten jaosto ja Tuomasyhteisö.” Paneelikeskusteluun osallistuivat diakoni, maallikkofransiskaanien esimies Marko Pitkäniemi (kat.), pappi Petri Korhonen (ort.), kouluttaja ja pappi Henri Järvinen (angl./lut.), pastori Sami Lehto (vap.) sekä pastori Emma Mönkkönen (lut./ympäristöaktivisti).

Puheenvuorossaan Kuusikallio totesi, että ”Franciscus on pyhimys, jonka radikaali elämäntapa puhuttelee nykyihmistä laajasti. Franciscuksen tapa osoittaa erimielisyytensä kirkon toimintaa kohtaan ei ollut taistellen, vaan eläen evankeliumia todeksi, kieltäytyen menestyksestä, elämän varmistelusta ja johtotehtävistä. Näin ollen suhde luomakuntaan sai vapauden olla sisaruksellinen – ja niin luonto oli Franciscukselle tie Jumalan katseluun”, Vihunen toteaa.

Tapahtumassa tutustuttiin myös fransiskaanihengessä toteutettuun luontotoimintaan luontorastien avulla. ”Rastit antoivat osallistujille mahdollisuuden sanoittaa luontosuruaan, kirjoittaa jatkoa Aurinkolaulun ylistykselle ja syventyä tarkastelemaan eläinten ja kasvien elämää. Aurinkolaulunkin sanoituksista nousi esille jaettu huoli luomakunnan arvokkuudesta ja luonnon tilasta”, Vihunen sanoo.

Aino Vihusen mukaan ”rukous, maadoittuminen ja oman luomakuntasuhteen vahvistaminen ovat tärkeitä osia Franciscuksen inspiroimaa elämäntapaa. Oleelliseksi kysymykseksi tapahtuman jälkeen vielä jää: ’Miten muutamme rukouksemme konkreettisiksi teoiksi luomakunnan hyväksi?’ Milloin me alamme saarnata evankeliumia Franciscuksen tavoin teoin ja otamme sanat käyttöön vain pakon tullen?”

Franciscus nykyajassa

Katri Kuusikallio, joka on luterilaisen kolmannen sääntökunnan lupaukset antanut fransiskaani, tarkasteli alustuksessaan Franciscus Assisilaisen merkitystä nykyajassa erityisesti luomakuntasuhteen, köyhyyden, vapauden ja ilon näkökulmista. ”Franciscus on pyhimys, jonka radikaali elämäntapa puhuttelee nykyihmistä laajasti. Hän antautui vapaaehtoiseen köyhyyteen ja kieltäytyi menestyksestä, elämän varmistelusta ja johtotehtävistä.” Kuusikallion mukaan Franciscuksen perinnössä ”suhde luomakuntaan on perusta kaikelle muulle”. Hän ei pitänyt luontoa vain hyödykkeenä, vaan koki olevansa tasavertainen osa luomakuntaa. ”Luonto oli Franciscukselle tie Jumalan katseluun”, Kuusikallio kuvasi.

Kuusikallio nosti esiin myös rukouksen ja toiminnan yhteyden. ”[Franciscukselle] sanat ilman tekoja olivat tyhjiä. Hänelle rukous ja toiminta ruokkivat toisiaan.” Rukous antoi näyn siitä, miten tuli toimia, ja toiminta vei ihmisten yhteyteen, vapaaehtoistyöhön ja rauhantyöhön. Toinen keskeinen teema oli vapaus: ”Franciscus luopui perinnöstään ja valitsi elämänkumppanikseen Rouva Köyhyyden. Kyse ei ollut kurjuudesta, vaan tiestä täydelliseen vapauteen.” Hänen esimerkkinsä haastaa pohtimaan elämän yksinkertaistamista ja omaa suhdetta rahaan, tavaraan ja omaisuuteen. ”Fransiskaaninen elämäntapa on sitoutumista yksinkertaisuuteen, nöyryyteen ja sovinnon henkeen.”

Kaiken tämän Franciscus teki Kuusikallion sanoin ”täydellisen ilon vallassa”. ”Hänen ilonsa oli hupailua ja huumoria, kykyä olla ottamatta itseään liian vakavasti.” Syvimmillään täydellinen ilo merkitsi kuitenkin rauhaa myös silloin, kun ihminen koki tulevansa jätetyksi ulkopuolelle. ”Emme pääse eroon kivusta, vaan kannamme koko luomakunnan kipua.” Toistemme ja luomakunnan kuormien kantaminen voi puolestaan synnyttää syvää yhteenkuuluvuutta, sovintoa ja iloa. ”Pyhän Franciscuksen haaste nöyryyden, rakkauden ja ilon täyttämästä elämästä innoittaa sääntökuntia ja meitä jokaista yhä tänään.”

Iloisia järjestäjiä

Järjestäjien puolelta Franciscus-juhlatapahtumasta iloittiin. Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Laura Häkli totesi, että ”oli hienoa nähdä, miten Franciscus Assisilainen yhdistää ja inspiroi meitä kristittyjä eri taustoista tunnustuskunnasta riippumatta — vielä satojen vuosien jälkeen. Tuntui, että viesti luomakunnan arvokkuudesta resonoi erityisen vahvasti tässä ajassa, kun meitä yhdistää huoli luonnon tilasta, ja osallistujien tuottamat Aurinkolaulun uudet säkeet koskettivat. Lämmin kiitos yhteiskunnallisten kysymysten jaostolle: heillä oli hyvä vaisto siitä, että tällaista keskustelua ja yhteistä tekemistä tarvitaan.”

Tuomasyhteisön Kati Pirttimaa muistutti, että ”Tuomasyhteisössä on vietetty jo useana vuotena Luomakunnan aika -rukousjaksoa 1.9.–4.10. Teemat ovat näkyneet niin messuissa kuin muissakin tapahtumissa. Tuomasyhteisön ympäristötiimi on ollut näissä aktiivinen, ja nyt syntyi luonteva ja toimiva yhteistyö myös SEN:n jaoston kanssa. Kaikkien luotujen juhla kokosi hienon joukon väkeä, ja saimme välittömästi palautetta, että tällaisille kokoontumisille olisi tarvetta myös jatkossa. Oli hienoa nähdä ja kuulla, miten pyhä Franciscus ja luomakunta yhdistävät kristittyjä yli tunnustuskuntarajojen.”

SEN:n yhteiskunnallisten kysymysten jaoston Aki Rogel kertoi tapahtumasta näin: ”Eri kirkkokuntien ja panelistien omat näkökulmat olivat kiinnostavia, osin erilaisia. Tuli mieleen kukka, joka avautuu täyteyteensä. Paneelissa ja keskustelussa oli fransiskaanista innostusta, luovuutta ja iloa sekä rauhaa. Paneelista jäivät mieleen diakoni Marko Pitkänimen sanat, kun hän tiivisti ilon siihen, että ’evankeliumi on ilosanoma, ei älä-sanoma’. Franciscukselle ilo oli keskeistä: iloa luonnosta, eläimistä – kaikesta luodusta ja ennen kaikkea Luojasta. Franciscuksen ajatukset tuntuivat yhdistävän eri kirkkokuntia ja näkemyksiä, joihin on helppo yhtyä, koska ne ovat universaaleja ja toivottavia hyvän elämän lähteitä. Siksi varmaan Franciscuksen ajatukset ja elämä puhuttelevat vielä 800 vuoden jälkeen ja tulevat tekemään niin jatkossakin. Yleisössä oli toivetta, että järjestettäisiin Franciscus II -tapahtuma, ja muutakin ideoitiin. Vilkasta keskustelua olisi riittänyt pidempäänkin, vaikka tilaisuus oli jo venähtänyt.”

Aino Vihonen, Marko Tervaportti

LUONTORASTIT

Tuomo Salovuori kertoi tapahtuman luontorasteista. Niillä osallistujat pysähtyivät tarkastelemaan omaa suhdettaan luomakuntaan fransiskaanisessa hengessä. Tehtävissä pohdittiin eläinten ja kasvien antamia opetuksia, kirjoitettiin jatkoa Aurinkolauluun sekä sanoitettiin luomakuntaan liittyviä huolia, suruja ja ilonaiheita.

Mitä olet oppinut eläimiltä tai kasveilta?

Yhdellä rastilla osallistujia kutsuttiin tarkkailemaan eläinten ja kasvien elämää ja pohtimaan, mitä niiltä voi oppia. Lähtökohtana oli myös Jeesuksen kehotus katsoa taivaan lintuja. Omia havaintoja ja ajatuksia jaettiin toisten kanssa.

Jatkoa Aurinkolauluun

Toisella rastilla kirjoitettiin oma kiitollisuutta kuvaava jatkosäe Franciscus Assisilaisen Aurinkolauluun. Osallistujat pysähtyivät sen äärelle, mikä luomakunnassa heitä erityisesti koskettaa ja mistä he tuntevat kiitollisuutta.

Kyynelten malja

Kolmannella rastilla vesimalja symboloi luomakunnan kyyneleitä. Osallistujia kutsuttiin upottamaan kätensä veteen ja sanoittamaan luomakuntaan liittyviä huoliaan ja surujaan. Huolia ja ilonaiheita kirjoitettiin kiviin seurakunnan yhdessä rukoiltaviksi.


Kaikkien luotujen juhla – yleisöltä kuultua

”Anglikaanisessa kirkossa luomakunnan varjeleminen on nostettu yhdeksi kirkon mission viidestä tunnusmerkistä. Ajatus on, ettei luomakunnasta huolehtiminen ole kirkolle ylimääräinen ympäristöhanke vaan olennainen osa kristillistä uskoa ja elämäntapaa. … Kirkko puhuu luonnon suojelemisesta usein ihmisen tulevaisuuden näkökulmasta. Mutta onko luomakunnalla arvoa myös ilman ihmistä ja sen hyötyä? Luomisteologia haastaa meidät näkemään luonnon Jumalan luomana todellisuutena, ei vain ihmisen käyttöön annettuna resurssina. Luomakunta ei ole ainoastaan huolen ja suojelun kohde, vaan jotakin, josta voimme iloita, jota voimme ihmetellä ja jonka kanssa elämme. … Kristillisessä perinteessä tunnetaan vahva kohtuuden, paaston, levon ja tyytymisen traditio. Franciscus Assisilainen on tästä radikaali esimerkki. Kirkon tehtävä ei ole ainoastaan kannustaa ympäristötekoihin. Sen pitäisi tarjota myös tilaa luomakunnan menetyksen suremiselle, luonnon ihmettelylle ja toivolle. Voisimmeko oppia näkemään metsän, järven ja koko luomakunnan hengellisenä tilana?” — Henri Järvinen

”Franciscus otti vakavasti Jeesuksen kutsun köyhyyteen, yksinkertaiseen elämään ja vallasta luopumiseen. Millaista elämää me siis olemme valmiit elämään ilmastokriisin ja luontokadon maailmassa? On välttämätöntä muuttaa elämäntapaamme suhteessa toisiin ihmisiin, eläimiin, luontoon ja omaisuuteen. Jo Franciscuksen puhe luomakunnasta sisarina ja veljinä inspiroi muuttamaan paikkaamme maailmassa. Ympäristöhuolen suhteen emme tarvitse vain puhetta vaan paikkoja, joissa harjoittaa yhteisöllisyyttä ja kohtuullista elämäntapaa. Voivottelu ja passivoituminen eivät johda mihinkään, vaan tarvitaan toimintaa, sillä toiminta lisää toivoa!” — Emma Mönkkönen

”Painotus tapahtumassa oli ekologiassa ja luontosuhteessa, mutta aivan erityisesti hengellisessä suhteessamme luomakuntaan. … On aina kiehtovaa huomata, kuinka merkityksellisenä, puhuttelevana ja relevanttina Franciscus Assisilaisen esimerkki pysyy. Hänen oma elämänsä todellakin mullistui, ja tämä mullistus ja sitä ohjaava hengellisyys ovat olleet tärkeänä esimerkkinä lukuisille muille yli aikojen, paikkojen ja kirkkokuntarajojen. … Luomakunta ja oma suhteemme siihen on keskeinen osa Franciscuksen hengellistä perintöä, kaikkein läheisimmin meitä kaikkia yhdistävä. Riippumatta ajasta, paikasta tai sakramenttiyhteydestä olemme osa luomakuntaa. Franciscuksen haaste on, miten elämme tämän yhteyden todeksi.” — Veli Gregorius Pehrman OP

”Kiitos teille, kun järjestitte hienon tilaisuuden. Se oli hyvä kokonaisuus. Luovat ryhmäharjoitteet luontotematiikan ympärillä avasivat hyviä keskusteluja. Katrin alustus liitti hienosti Franciscus Assisilaisen elämää ja esimerkkiä konkreettisiin nykyajan haasteisiin. Paneelikeskustelussa oli syvällisyyttä ja avarakatseisuutta.” — Mikko Rajala

”Hienosti ja ekumeenisessa yhteistyössä järjestetty tapahtuma. Hyviä alustuksia ja puheenvuoroja sekä myös rastitehtäviä. Olin yllättynyt siitä, miten eri kristilliset kirkkokunnat arvostavat pyhää Franciscusta ja hänen hengellisyyttään. Kaikkein eniten pidin pyhän Franciscuksen Aurinkolaulu-rastista, jossa jokaisen piti miettiä uutta säkeistöä lauluun.” — Meisa Dano

”Juhlassa oli kaikkiaan lämmin ja kotoinen ilmapiiri. Alun työstöpisteet jäivät aktivoivina parhaiten mieleen. Pidin tärkeänä, että surun kanavointi luonnon puolesta oli huomioitu. Osallistujien jakamat Aurinkolaulun jatkotekstit sekä ajatukset luonnon tarjoamista opeista ja metaforista ja rukousaiheista luonnon puolesta olivat antoisia. … Katri Kuusikallio antoi hyvän yleiskatsauksen Franciscukseen. Paneelikeskustelussa nostettiin hyvin esiin Franciscuksen erityinen tapa pitää luontokappaleita sisarina ja veljinä. Samoin Franciscuksen erityinen tapa katsoa maailmaa. … Oma Franciscukseni on armoitettu dramatisoija: Franciscus demonstroi sanomansa luontoa, ihmisiä ja draamallisia elementtejä käyttäen. Lämmin kiitos monipuolisesta juhlasta!” — Salla Tyrväinen

”Tilaisuus oli hyvin järjestetty, monipuolinen ja antoisa. Koin sen hienona, koska siellä oli paikalla maallikkofransiskaanien edustus ja lisäksi fransiskaanista ajattelua, toimintaa ja maailmassa elämistä fransiskaanisessa hengessä. Keskustelut, tehtävät ja toiminta aktivoivat fransiskaanista yhteisöllisyyttä. Oli mukavaa, että paikalla oli myös dominikaanien edustaja, veli Gregorius. Meille dominikaanien läsnäolo on tärkeää, sillä he ovat fransiskaanien sisarillinen sääntökunta – molemmat ovat saarnaajia. Pax et Bonum.” — Risto Mantovani OFS

Jaa somessa:


Muut aihepiirit