Elämme odotuksen aikaa. Joulu lähestyy nopeasti. Siihen sisältyy useita ulottuvuuksia, jotka osittain limittyvät toisiinsa. Joulu on yhtäältä kristillinen juhla, merkitykseltään toiseksi tärkein pääsiäisen jälkeen, jolloin Kristus kuoli meidän puolestamme ja nousi kuolleista. Toisaalta joulu on perhejuhla, jolloin annetaan lahjoja, syödään yhdessä ja vietetään aikaa läheisten kanssa. Lisäksi joulusta on tullut kulutuksen megatapahtuma. Ostetaan suuria määriä lahjoja, jotka usein vaihdetaan myöhemmin johonkin muuhun – tai yksinkertaisesti rahaan. Monet eivät välitä joulusta lainkaan, vaan matkustavat lomalle hiihtokeskuksiin tai etelän aurinkoisille rannoille.
Joululla on myös neljäs ulottuvuus, joka liittyy ihmisen perhe- ja elämäntilanteeseen. Helsingissä yli puolet väestöstä elää yhden hengen talouksissa. Lähes puolet ei myöskään kuulu kristilliseen kirkkoon eikä tunnusta kristillistä uskoa. Näille joulu on usein vain pidempi, joskus tylsäkin vapaa. Istutaan kotona, katsotaan televisiota tai käydään koiran kanssa tavallisella lenkillä.
Tahdon avata tarkemmin ensin mainittuja ulottuvuuksia. Uskovalle kristitylle joulu ja sitä edeltävä adventtiaika ovat paaston, rukouksen, rauhallisemman elämän ja pohdinnan aikaa. Neljän adventtiviikon aikana elämää muokataan niin, että rukouksen ja hartauksien kautta ollaan valmiita ottamaan seimen Jeesus vastaan. Uskova katolilainen vahvistaa rukous- ja hartauselämäänsä käymällä useammin kirkossa, ripittäytymällä ja osallistumalla eukaristiaan. Voi osallistua retriitteihin ja tehdä henkilökohtaisen paastopäätöksen – elää yksinkertaisemmin. Joku luopuu tietyistä ruoista, herää aikaisemmin rukoillakseen ruusukon ennen töihin tai opintoihin lähtöä. Joku vierailee vanhuksen luona ja viettää aikaa rukouksessa sekä Raamatun tai pyhien kirjoitusten äärellä. Joku lahjoittaa ruokaa tai vaatteita apua tarvitseville. Yleisesti pyritään elämään pyhempää elämää kirkon ja seurakunnan yhteydessä. Kirkon liturginen väri adventin aikana on violetti. Bysanttilaisessa ja ortodoksisessa perinteessä adventti on pidempi, 40 päivän mittainen ja ankarampi, kuten se oli lännessäkin 1000-luvulle saakka. Adventti on valmistautumisen ja kääntymyksen aikaa. Odotamme Vapahtajamme syntymän juhlaa.
Varsinaiseen joulunviettoon kuuluvat luonnollisesti joulun messut, erityisesti keskiyön messu. Kirkkoa koristellaan ja siivotaan. Kynttilöitä sytytetään vainajien haudoille, erityisesti läheisten. Joulupäivällinen pyritään nauttimaan yhdessä perheen kanssa. Jotkut noudattavat vanhaa perinnettä ja kutsuvat köyhän, naapurin tai avun tarpeessa olevan jakamaan joulupöydän. Vieraillaan myös hoivakodeissa, tuttujen ja tuntemattomien luona, ja viedään jouluruokaa tai pieni lahja.
Joulupyhien jälkeen pysähdytään pohtimaan, mitä on tapahtunut. Jumala on tullut ihmiseksi pelastaakseen meidät. Hän on antanut meille suurimman lahjan. Hän on ilmoittanut jumaluutensa ja pelastussuunnitelmansa. Olemme todella pyhitettyjä. Joulu on mahdollistanut henkilökohtaisen pelastuksemme. Hän on antanut meille pyhän kirkkonsa, papiston sekä sääntökuntien veljet ja sisaret, jotka rukoilevat lakkaamatta puolestamme. Hän on antanut meille mahdollisuuden elää kuoleman jälkeen yhdessä hänen kanssaan taivaan valtakunnassa. Hän on antanut meille suurimman lahjan – ikuisen elämän.
Joulu perhejuhlana on toki myös tärkeä. Vaikka ei olisi uskova, joulupäivällinen kokoaa ihmiset yhteen. Ollaan läheisten kanssa ja annetaan lahjoja osoituksena välittämisestä ja ehkä rakkaudesta. Joulukoristeet, erityisesti kuusi, kertovat juhlasta ja vanhoista perinteistä. Lapset oppivat valmistamaan perinteisiä jouluruokia, kuten riisipuuroa mantelilla, lipeäkalaa valkokastikkeessa, verimakkaraa ja joulukinkkua. Näitä ruokia nautittiin Pohjolassa jo esikristillisellä ajalla, muun muassa viikinkien keskuudessa, kuten Bengtssonin teoksesta Röde Orm käy ilmi. Tällainen joulunvietto luo ainakin yhteisöllisyyttä. Seuraavana päivänä lähdetään ehkä Lappiin hiihtämään tai etelään aurinkolomalle – kenties golfaamaan. Joululla ei silloin ole syvempää uskonnollista merkitystä, vaan omaksutaan Coca-Colan värikäs joulupukki ja muut amerikkalaiset perinteet ja elokuvat. Joulu on kutistunut perhekollektiivin kulutusjuhlaksi.
Lopulta joulu on monille vain muutama ylimääräinen vapaapäivä. Levätään, katsotaan televisiota, käydään konsertissa tai katsotaan elokuvia Netflixistä tai Areenasta. Aika kuluu kuten minä tahansa pidennettynä viikonloppuna. Joulu ei silloin ole syvällinen uskonnollinen juhla eikä perhejuhla.
Seuraavaksi nostan esiin joulun mysteerin sellaisena kuin se kuvataan Raamatussa.
Matteus kirjoittaa (Matt. 1:23, KR92):
“Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel” – se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.
Luukas kirjoittaa (Luuk. 2:1–14, KR92):
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.
…
Mutta enkeli sanoi heille: “Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, hän on Kristus, Herra.”
…
“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Siunattua ja hyvää joulua
Jan-Peter Paul