Kauan odotettujen ja pitkään suunniteltujen järjestelyjen jälkeen ritarikuntamme osallistui pyhän, toivon ja riemun vuotena 2025, 21.–23. lokakuuta, yhteiseen pyhiinvaellukseen Roomassa. Suomesta pyhiinvaellukseen osallistui 15 daamia, ritaria ja seuralaista piispa Raimon johdolla. Meiltä osallistui siis puolet ritarikunnastamme tähän merkittävään ja mieleenpainuvaan pyhiinvaellukseen. Seuraavaa pyhää vuotta vietetään Roomassa vuonna 2033, 2000 vuotta Herramme Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Sitä seuraavaan pyhän vuoden viettoon, vuonna 2050, tuskin moni meistä enää osallistuu.
Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan kansainvälistä riemuvuotta Roomassa vietettiin suurmestarin, neljän varasuurmestarin ja käskynhaltijoiden johdolla. Yhteensä meitä oli yli 3 600 ritaria ja daamia kaikilta maanosilta, joten paikalla oli yli 10 % koko ritarikunnasta. Suurmestari, kardinaali Fernando Filoni, luovutti kaikkien ritarien ja daamien puolesta paavi Leo XIV:lle Palestiinan Neitsyt Marian ikonin. Ikoni oli valmistettu erityisesti paaville. Paavi kiitti ikonista ja muistutti ritareita ja daameja pyhiinvaellusten tärkeydestä sekä ritarikunnan tehtävästä Pyhän haudan suojelijana ja Jerusalemin kirkon tukijoina. Paavi piti vastaanoton kaikille pyhiinvaeltajille torstaina 23.10. Puheessaan hän kiitti ritarikuntaa kaikesta avusta, jonka ritarit ja daamit antavat Pyhän maan eri tarpeisiin.
Tiistaina 21.10. osallistuimme ensimmäiseen messuun Pyhän Paavalin basilikassa muurien ulkopuolella. Ennen messun viettoa kuljimme vanhan perinteen mukaisesti pyhän oven kautta kirkkoon. Tämä kirkko on tärkeä, sillä pyhän Paavalin reliikit säilytetään siellä. Messu vietettiin kardinaali Fernando Filonin johdolla. Kuunnellessamme kardinaalin saarnaa jokaisella pyhiinvaeltajalla oli mahdollisuus uudistaa henkilökohtainen kohtaaminen Kristuksen kanssa. Messu oli kaunis, ja piispa Raimo toimi ristinkantajana.
Seuraavana päivänä pyhiinvaeltajat kulkivat Lateraanikirkon ovien kautta kirkkoon. Vanhan tradition mukaan kirkossa on pyhän Pietarin puualttari. Kardinaali Filoni muistutti saarnassaan, että pyhä Pietari antoi henkensä kirkolle, ja käsitteli Pietarin asemaa kirkossa. Samalla suurmestari kehotti pyhiinvaeltajia uudistamaan sisimmässään uskonsa, toivonsa ja armeliaisuutensa. Saman päivän iltapäivänä kuljimme Santa Maria Maggioren basilikan ovien kautta kirkkoon. Kirkon siunasi paavi Sixtus III Efeson kirkolliskokouksen (vuonna 431) jälkeen, jolloin vahvistettiin Neitsyt Marian jumalanäitiys. Paavi Franciscuksen kaunis mutta yksinkertainen hauta on tässä kirkossa. Pyhiinvaeltajat mietiskelivät hiljaisuudessa kirkossa ruusukkoa rukoillen.
Viimeisenä päivänä, lokakuun 23:ntena, paavin vastaanoton jälkeen paavi Paavali VI:n salissa pyhiinvaeltajat kulkivat kulkueessa Pyhän Pietarin kirkon pyhien ovien kautta ja viettivät pyhän messun pyhän Pietarin kirkossa kardinaali Filonin johdolla. Hän totesi muun muassa pyhää Ambrosiusta lainaten: “Ubi Petrus, ibi Ecclesia” (“Missä Pietari on, siellä on kirkko”). Ylikäskynhaltija, suurlähettiläs Leonardo Visconti di Modrone, joka oli pyhiinvaelluksen pääjärjestäjä, kiitti kaikkia pyhiinvaeltajia osallistumisesta ja totesi pyhiinvaelluksen vahvistaneen uskoamme ja rakkauttamme Pyhään maahan. Eräs pyhiinvaeltaja huomautti, että esikuvamme on pyhä Bartolo Longo, Jerusalemin Pyhän haudan ritarikunnan ritari, jonka paavi kanonisoi lokakuun 19. päivänä. Bartolo Longo rakasti suuresti pyhää Mariaa, joka on kaikkien ritarien ja daamien esikuva.
Rooman pyhiinvaellus oli erittäin tärkeä hengellinen tapahtuma suomalaisille pyhiinvaeltajille, vaikka pitkät odotusajat ja jonot olivat ajoittain raskaita. Yhteishenki oli hyvä, ja erityisen mukava yhteinen hetki oli illallinen tyypillisessä italialaisessa ravintolassa Trasteveressa.
Uskomme, toivomme, rukouksemme ja apumme Pyhälle maalle vahvistuivat Roomassa pyhän ja toivon pyhiinvaelluksen seurauksena.
Mikael Paul