Piispa Raimon saarna isä Fransin sielunmessussa torstaina 6.3.2025
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa,
Tänään olemme kokoontuneet yhteen kiittämään Jumalaa isä Fransin elämästä ja rukoilemaan hänen puolestaan. Evankeliumin sanat ohjaavat meitä ymmärtämään hänen elämäänsä syvemmin: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä, ottaa joka päivä ristinsä ja seurata minua” (Luuk. 9:23). Nämä sanat kuvaavat isä Fransin elämää täydellisesti: hän ei etsinyt omaa etuaan, vaan oli valmis palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiään kaikissa tilanteissa. Hän oli aina saatavilla ja käytettävissä.
Isä Frans syntyi Alankomaissa ja vihittiin papiksi Jeesuksen Pyhän Sydämen veljeskunnassa. Hän tuli Suomeen vuonna 1965 vastatakseen kutsuun, jonka piispa Verschuren hänelle esitti. Tästä hetkestä alkaen hän antoi koko elämänsä Suomessa kirkon palvelukseen. Hän ei kysynyt, missä olisi helpointa olla, vaan meni aina sinne, missä häntä tarvittiin eniten. Hän oli pappi, joka ei jäänyt odottamaan ihmisten saapuvan luokseen, vaan hän itse meni heidän luokseen, sinne missä häntä kipeimmin tarvittiin.
Jyväskylässä, Turussa, Helsingissä, Stella Mariksessa ja monilla muilla paikkakunnilla hän toteutti papin kutsumustaan. Hän matkusti laajasti, jopa Ivaloon ja Kittilään asti, jotta voisi kohdata seurakuntalaisiaan. Hän panosti erityisesti uskonnonopetukseen, jumalanpalveluselämän kehittämiseen ja ekumeenisiin suhteisiin. Hänen valmiutensa ja halunsa tukea seurakuntalaisia oli väsymätöntä. Hän kohtasi jokaisen ihmisen rakkaudella ja ymmärryksellä, eikä hän koskaan asettanut itseään muiden yläpuolelle, vaan halusi olla kaikkien palvelija.
Isä Frans otti vastaan tehtävän toisensa jälkeen epäröimättä. Hän toimi kappalaisena, kirkkoherrana, uskonnonopettajana ja jopa eksorkistina. Hän ei kääntänyt selkäänsä, kun häntä tarvittiin, vaan sanoi aina: ”Tässä olen, Herra, lähetä minut.” Hänen elämänsä oli todistus siitä, mitä merkitsee antaa itsensä Jumalan käyttöön täysin ja kokonaan.
Vuonna 2015 hän palasi takaisin kotimaahansa Hollantiin. Vaikka hän ei enää fyysisesti ollut läsnä Suomessa, hänen vaikutuksensa ja työnsä jälki jäivät pysyvästi sydämiimme. Hänen opetuksensa, hänen esimerkillinen elämänsä ja hänen rakkautensa kirkkoa ja seurakuntalaisiaan kohtaan elävät edelleen meissä, jotka saimme tuntea hänet ja kulkea hetken matkaa hänen kanssaan.
Siitä, kun nimitykseni piispaksi tuli julkiseksi, hän on kirjoittanut minulle ainakin viisi kertaa. Kirjeet käsin kirjoitettuina, täynnä rakkautta ja luottamusta. Hän lupasi rukoilla sen puolesta, mitä tarvitsin. Hänen viimeinen kirjeensä tuli tammikuussa. Nyt on meidän aikamme rukoilla hänen puolestaan.
Tänään jäämme kaipaamaan isä Fransia, mutta samalla toivomme rukoillen, että hän on palannut taivaallisen Isänsä luo. Hän on tehnyt monia matkoja, kohdannut lukemattomia ihmisiä ja jakanut evankeliumin sanomaa uskollisesti. Nyt hän on saavuttanut lopullisen päämääränsä. Me pyydämme tässä messussa, että hän saa kuulla Herransa sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Mene Herrasi iloon” (Matt. 25:23).
Rukoilkaamme hänen puolestaan ja pyytäkäämme, että mekin voisimme seurata hänen esimerkkiään: elää Jumalan tahdon mukaan, valmiina palvelemaan kaikkialla, minne Herra meidät johdattaa. Pyydämme myös, että Jumala antaa hänelle ikuisen rauhan ja kirkkauden taivaassa.
Herra, ota palvelijasi isä Frans luoksesi taivaan kotiin, ja anna meille voimaa jatkaa hänen esimerkkinsä mukaisesti – rakkaudella, uskolla ja väsymättömällä halulla palvella. Isä Frans, me kiitämme sinua uskollisesta palveluksestasi. Lepää Herran rauhassa. Aamen.
Ja nyt, rakkaat veljet ja sisaret, Jeesuksen sanat eivät kosketa ainoastaan isä Fransin elämää, vaan myös meitä kaikkia tässä paastonajan alussa: ”Jos joku tahtoo kulkea minun perässäni, hänen täytyy kieltää itsensä, ottaa joka päivä ristinsä ja seurata minua” (Luuk. 9:23). Tämä kutsu on meille jokaiselle henkilökohtainen. Kuka tahansa, joka haluaa olla Kristuksen opetuslapsi, ei voi jäädä mukavuusalueelleen, vaan hänen on oltava valmis ottamaan ristinsä – omat haasteensa, koettelemuksensa ja velvollisuutensa – ja seuraamaan Herraa uskollisesti.
Paastonaika on erityinen tilaisuus pysähtyä ja miettiä, miten me vastaamme tähän kutsuun. Osaammeko luopua omista itsekkäistä haluistamme ja avata sydämemme Jumalan tahdolle? Olemmeko valmiita kohtaamaan elämän haasteet luottaen siihen, että Kristus kulkee kanssamme? Paastonaika kutsuu meitä rukoukseen, katumukseen ja lähimmäisenrakkauteen. Se kutsuu meitä kasvamaan uskossa ja vahvistamaan suhdettamme Jumalaan.
Pyytäkäämme siis tänään isä Fransin esimerkkiä seuraten, että voisimme ottaa tämän paastonajan vastaan avoimin sydämin. Olkoon tämä aika meille hengellisen uudistumisen ja kasvun aikaa, jotta voimme yhä paremmin seurata Herraamme Jeesusta Kristusta.
Rakkaat toivon äitimme Maria ja uskollinen isämme Joosef, rukoilkaa isä Fransin puolesta, rukoilkaa meidän puolestamme. Aamen.