Huomioita paastonaikaa varten
Paastonaika alkaa tuhkakeskiviikkona, jolloin uskovien otsaan tai päälle tehdään tuhkalla merkki sanoen: “Tehkää parannus ja uskokaa pelastuksen sanoma” tai: “Muista, ihminen, että maan tomua sinä olet ja maan tomuun sinä palaat.” Sanoma on selvä, mutta mitä muuta paastonaika oikein pitää sisällään? Tässä joitakin huomioita.
Paastonaika alkaa kirkon nykykalenterissa kirkkovuoden tavallisen ajan ensimmäisen jakson jälkeen tiettynä kevättalven keskiviikkona, jota kutsutaan tuhkakeskiviikoksi tuohon päivään sisältyvän liturgisen tuhkaristin jakamisen takia. Tuhkakeskiviikko on toinen latinalaisen kirkon kahdesta paasto- ja abstinenssipäivästä, toinen on pitkäperjantai. Nämä ovat päiviä, jolloin ei saa syödä liharuokaa (eikä lintuja) ja jolloin ei pitäisi syödä kuin yksi lämmin ateria päivässä ja muutenkin tavanomaista selvästi vähemmän. Monissa kulttuureissa tällaisina päivinä ei syödä muuta kuin paljasta leipää ja juoda kuin vettä. Nämä säännöt eivät samalla tavalla koske luonnollisestikaan lapsia, vanhuksia, sairaita tai välttämätöntä raskasta työtä tekeviä (vrt. paastokäsky).
Paastonaika valmistaa kirkkoa pääsiäisen viettoon. Paastonaika kestää tuhkakeskiviikosta aina pyhän viikon kiirastorstain iltamessun alkuun. Tänä aikana paramenttien eli liturgisten vaatteiden ja liinojen väri on violetti, ja messussa jätetään laulamatta niin Gloria kuin Hallelujakin (pääsiäisyön vigiliaan asti). Juhlat ja juhlapyhät, jotka osuvat paastonajalle, tekevät poikkeuksen liturgisen värin ja esimerkiksi Glorian suhteen.
Liturgiassa paastonaika valmistaa yhtäältä katekumeeneja (aikuisia kasteoppilaita) initiaation eri vaiheiden kautta pääsiäisyönä tapahtuvaan kasteeseen. Toisaalta se valmistaa kaikkia uskovia kasteen muistamisen ja katumuksenteon kautta virittäytymään pääsiäisen eli Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen salaisuuden viettoon, kirkkovuoden suurimpaan juhlaan ja juhla-aikaan.
Erikoispiirteitä
Paastonaikaan kuuluu varsinaisesti viisi sunnuntaita, joista ensimmäinen on heti tuhkakeskiviikkoa seuraava sunnuntai ja viimeinen sitten Herran kärsimisen palmusunnuntaita edeltävä sunnuntai, jota perinteisesti on kutsuttu (ensimmäiseksi) kärsimyssunnuntaiksi.
Palmusunnuntaista alkaa pyhä viikko, jolloin vielä korostuneemmin muistellaan Kristuksen kärsimistä alkaen hänen messiaanisesta tulostaan Jerusalemiin (tällöin, ei niinkään adventtina, kuuluu laulaa: “Hoosianna, Daavidin poika”).
Vähän samaan tapaan kuin adventin kolmantena sunnuntaina, jota kutsutaan gaudete-sunnuntaiksi, paaston neljäntenä sunnuntaina vietetään niin sanottua puolipaastoa, joka tunnetaan yleisesti nimellä laetare-sunnuntai. Tällöin messussa paramenttien väri voi violetin sijaan olla ja yleensä onkin vaalea rosa, ei varsinaisesti vaaleanpunainen. Liturgia on muita paastonajan sunnuntaita ehkä jonkin verran toiveikkaampi, koska paastonajan puoliväli on jo ylitetty. Laetare-nimi tulee messun introitusantifonista eli alkuvirrestä, joka alkaa sanoin: Laetare, Ierusalem, et conventum facite, omnes qui diligitis eam … Iloitkaa Jerusalemin kanssa, ja kokoontukaa yhteen te kaikki, jotka sitä rakastatte!
Vanhan tavan mukaisesti kirkoissa ja kodeissakin voidaan kärsimyssunnuntain aatosta alkaen peittää kankailla tai muuten poistaa näkyvistä kaikki ristit ja krusifiksit sekä patsaat ja pyhät kuvat. Pitkänäperjantaina ristit taas paljastetaan ja ennen pääsiäisyötä kaikki muutkin kuvat.
Tämä pari viikkoa kestävä kausi todella keskittää ajatukset Kristuksen maanpäällisen elämän viimeisiin päiviin ja tapahtumiin, mukaan lukien hänen ristintiensä, jotka kulminoituvat pääsiäisen kolmena pyhänä päivänä kiirastorstain iltamessusta alkaen ja saavat täyden merkityksensä Herran ylösnousemuksen riemullisessa pääsiäisjuhlassa.
Passioita ja lukupalveluksia (koronavaroitus)
Pääsiäistä lähestyttäessä Suomessakin voi osallistua esimerkiksi J. S. Bachin upeisiin passioihin, joissa esiintyvät eturivin laulajat, kuorot ja orkesterit. Niiden taustalla on passioiden käyttö liturgiassa: Palmusunnuntain messussa ja pitkänperjantain liturgiassa passio eli Jeesuksen Kristuksen kärsimyshistoria luetaan evankeliumitekstinä.
Nykyliturgiassa palmusunnuntaina luetaan A-vuonna kärsimyshistoria Matteuksen mukaan, (kuluvana) B-vuonna Markuksen mukaan ja C-vuonna Luukkaan mukaan. Pitkänperjantain juhlallisessa jumalanpalveluksessa luetaan joka vuosi Johannes-passio. Aikaisemmin palmusunnuntaina oli aina Matteus-passio ja pitkänäperjantaina aina Johannes-passio.
Pitkänäperjantaina ja pyhänä lauantaina on myös tapana, että seurakunnissa järjestetään aamulla tavanomaista juhlallisempi, laulettu tenebrae-palvelus, jossa rukoillaan noiden päivien lukupalvelus. Näiden palvelusten tekstit ovat syvästi puhuttelevia ja tunnelma kirkossa on erityisen harras.
Paastonajan perinteisiin hartauksiin kuuluu niin seurakunnissa kuin kotonakin erityisesti ristintien hartaus. Ristintietä voi kuitenkin käydä rukoilemassa yksikseen kirkoissakin ristintien asemien äärellä tai vaikka kotona yhdessä perheen kanssa. Materiaalia löytyy sekä kirjallisesti että netissä.
Lopuksi
Koko paastonaika valmistaa kristittyjä aivan erityisellä tavalla kohtaamaan ylösnousseen Herran pääsiäisen juhlassa. Sen sanoma ja tekstit kertovat Jumalan loputtomasta rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan ja antavat toivoa Jumalan tarjoamasta pelastuksesta. Niiden tarkoitus on vaikuttaa kivisydämiimme ja avata niiden lukot niin, että Jumalan armo täyttäisi ne ensin katumuksen hengellä ja lopulta anteeksisaamisen riemulla.
Vaikka koronaepidemia voikin vaikeuttaa mahdollisuuttamme osallistua kirkon liturgiaan paastonaikana ainakin paikan päällä, varatkaamme itsellemme aikaa siihen, että todella seuraamme messuja ja hartauksia ainakin etäyhteyksien avulla. Eikä yhdestä rippitilaisuudesta sopiminen papin kanssa ennen pääsiäistä ole mitenkään mahdotonta.
Marko Tervaportti
Lähteet:
- Roomalainen messukirja, Yleiset ohjeet kirkkovuotta ja kalenteria varten. 1998. S. 84-86.
- Adolf Carling: Rukouskirja. 1949. S. XII-XIII.
