Kirja-arvio: Norman Tanner: Uusi lyhyt katolisen kirkon historia
Uusi lyhyt katolisen kirkon historia on selkeä ja huolellisesti laadittu katolisen kirkon historian yleisesitys – paino joka sanalla, kuten myöhemmin käynee selväksi. Teoksen taustalla näkyy kirjoittajan, isä Norman Tannerin SJ, pitkä kokemus kirkkohistorioitsijana ja opettajana Rooman Gregoriana-yliopistossa, mikä selittää esityksen havainnoivan ja ilmiöitä esittelevän luonteen.
Kirja tarjoaa lukijalle tiiviin kokonaiskuvan katolisen kirkon vaiheista varhaiskristillisestä ajasta nykypäivään. Teos on tarkoitettu ennen kaikkea yleissivistäväksi johdannoksi, eikä se vain vähän yli 300-sivuisena kirjana pyrikään kattavuuteen tai syvälliseen analyysiin – paitsi ajallisesti. Tämä tietoinen rajaus tekee kirjasta helposti etenevän. Se soveltuu hyvin lukijalle, joka haluaa ymmärtää, mistä katolisessa kirkossa historiallisesti, institutionaalisesti ja myös eletyn katolilaisuuden kautta on kyse antamalla asiantuntevan yleiskuvan kirkon vaiheista ja merkittävimmistä keskusteluaiheista.
Yksi kirjan monista ansioista on sen kyky purkaa yksinkertaistavia mielikuvia ja stereotypioita katolisesta kirkosta. Kirkkoa ei esitetä vain monumentaalisena ja muuttumattomana loisteliaana instituutiona – eräänlaisena ”kullasta rakennettuna mammuttina” – vaan historiallisena, todellisena ja uskonsa varassa elävänä yhteisönä. Esitys tuo esiin kirkon pitkän jatkuvuuden, mutta myös sen sisäiset jännitteet ja ajoittaiset ristiriidat, jotka kuuluvat erottamattomasti sen historiaan. Kirjassa kirkko on tietynlainen raami sen muodostaville ihmisille, jotka sen nimissä ajoittain haastavat sitä myös itse tutkimaan itseään ja toimintatapojaan.
Kerronta on kauttaaltaan asiallista ja tapahtumia objektiivisesti kuvailevaa. Suuria murroskohtia, kuten vuoden 1054 suurta skismaa ja 1500-luvun reformaatiota, käsitellään johdonmukaisesti ja ilman poleemista tai erityisen ihanteellista sävyä. Suomalaisesta perspektiivistä katsoen juuri näitä kahta teemaa voisi toki käsitellä laajemminkin, mutta se olisi kirjan kokonaismitan kannalta suhteetonta.
Myös uudemman ajan historia hahmottuu kirjassa johdonmukaisesti. Kirkko esitetään toimijana, joka vastaa modernisaation, sekularisaation ja yhteiskunnallisten murrosten haasteisiin säilyttäen samalla opillisen ja institutionaalisen identiteettinsä. Se herättää kiinnostuksen ymmärtää vielä vähän syvällisemmin niitä sisäisiä jännitteitä ja kivuliaitakin kamppailuita, jotka leimasivat kirkon suhdetta moderniin maailmaan. Mielestäni kirja onnistuu myös siinä, ettei se ota kantaa ehkä edelleen polttaviin kirkkopoliittisiin kysymyksiin, jotka yhä elävät siellä täällä kirkon piirissä.
Kontekstissa, jossa suuri osa kirjan mahdollisista lukijoista tuntee todellista katolisuutta melko heikosti ja kirkon historiaakin lähinnä stereotyyppisesti, olisi ajoittain voinut toivoa selitystä katolisen tradition keskeisistä käsitteistä ja lähtökohdista. Lukijaystävällisyyttä olisi voinut lisätä esimerkiksi lyhyellä selityksiä sisältävällä sanastolla. Toisaalta teos ei missään vaiheessa väitä olevansa kaikenkattava käsikirja, vaan nimenomaan johdanto, mikä tekee rajauksesta ymmärrettävän.
Kokonaisuutena Uusi lyhyt katolisen kirkon historia toimii luotettavana ensikosketuksena katoliseen kirkkoon ja sen vaiheisiin. Se ei kulje vain kronologisesti ajasta toiseen, vaan antaa mahdollisuuden nähdä historiallisia tapahtumakulkuja – ei vain instituution vaan myös ihmisten näkökulmasta, ei vain Raamatun vaan myös tradition näkökulmasta, ei vain jatkuvuuden vaan myös muutoksen näkökulmasta. Siksi kirjaa on helppo suositella: kokonaisuuden paremmaksi hahmottamiseksi, syvemmän kiinnostuksen herättämiseksi, ennakkoluulojen hälventämiseksi. Historia sen todistaa: Kirkko elää. Hyvä niin.
Marko Tervaportti
* * *
Kirjaa voi tilata Katolisesta kirjakaupasta: https://katolinenkirjakauppa.fi/kauppa/uusi-lyhyt-katolisen-kirkon-historia/ (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)