He julistavat eri kielillä Jumalan suuria tekoja, halleluja!

Matkakertomus Pyhän Ristin seurakuntaan

10.-12.5. ja 18.-19.5.2025

.

Tampereen Hervanta: Tule pyhä Henki, hyvyyden ja totuuden Henki

Elämme Kristuksen taivaaseenastumisen ja helluntain välistä aikaa. Eilen oli helatorstai ja tänään alkaa helluntain novena. Kylmän kevään maisemissa matkustan mieheni kanssa Tampereelle. Hervannan lähiön korkean kerrostalon toisesta kerroksesta löytyy ovi, jossa lukee Jeesuksen pikkusisaret. Sisaret asuvat keskellä työtätekevää kansaa itsekin osallistuen yhteiskunnan töihin työläisinä. Heidän sisarkuntansa suojelija, pyhä veli Charles Foucauld on heille Kristuksen seuraamisen esimerkki. Jeesus eli Nasaretin hiljaista ja yksinkertaista elämää kolmekymmentä vuotta kuuliaisena vanhemmilleen kasvaen iässä ja viisaudessa (vrt. Luuk. 2:51,52).

On sopivaa aloittaa matka Pyhän Ristin seurakuntaan juuri pikkusisarten Leilan ja Margaretan kanssa. Jeesuksen pikkusisaret saapuivat Tampereelle seurakunnan perustamisvuonna 1957 ja ovat yhä mukana seurakunnan arjessa ja juhlassa. Parhaimmillaan heitä oli viisi sisarta. Kun katoliset seurakuntamme saavat paljon uusia jäseniä maahanmuuttajista, sisaret ovat monille katolisista maista tuleville seurakuntalaisille turvallinen ja luottamusta herättävä merkki jatkuvasta rukouksesta. Heitä on helppo lähestyä ja he auttavat maahanmuuttajia kotiutumaan uuteen vähemmän katoliseen maahan.

Jeesuksen pikkusisarten Leilan ja Margaretan kanssa nauttimme maukasta kesäkurpitsakeittoa.

Mekin saamme tuntea sisarten rakkautta: maallista rakkautta yhteisessä ruokapöydässä ja hengellistä rakkautta yhteisessä rukouksessa. Kappeli on yksi asunnon huoneista. Siellä tabernaakkelista Kristuksen läsnäolo tavoittaa rukoilijan. Täällä sisaret viettävät päivittäiset rukoushetkensä. Kuukausittain seurakunnan pappi viettää messua sisarten luona. Hervannassa asuvat katolilaiset ovat kutsuttu mukaan. Sisarille tie seurakuntaan on tuttu, sillä he osallistuvat vähintään kolme kertaa viikossa messuihin kirkolla. Seniorit ja naistenpiiri kuuluvat myös sisarten kuukausiohjelmaan. Heille seurakunta on paikka, jossa kohdataan Jumala ja kanssaihmiset. 

Kun on aika jatkaa matkaa, hiljennymme kappelissa sisar Leilan lausumaan helluntain novena-rukoukseen: 

Tule Pyhä Henki, hyvyyden ja totuuden Henki, ja täytä meidän sydämemme rakkautesi tulella. Anna meille valoa ja innoitusta niin, että näemme, ymmärrämme ja teemme oikein. 

Anna meille armo elää Kristuksen tahdon mukaan ja seurata Häntä, joka on tie,  totuus ja elämä. Anna meille toivo, joka on ankkuroitu Jumalassa. Hän on alkuperämme ja päämäärämme.

Hyvästellessämme sisaret luovuttavat meille kaksi rukousjakkaraa kotiin vietäviksi. Rukous meitä yhdistäköön! 

Käymme vielä tervehtimässä kirkkoherra isä Tritä Pyhän Ristin kirkossa Tampereen ydinkeskustassa. Isä Nguyen Toan Tri on palvellut seurakuntaa viisi vuotta. Olemme ystävystyneet hänen kanssaan jo Helsingissä, kun hän palveli kappalaisena Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnassa. 

Nguyen Toan Tri on tullut Suomeen pakolaislapsena perheensä kanssa. Hänen tiensä kaukaisesta Vietnamista Suomeen on koskettavasti kerrottu Danielle Miettisen toimittamassa kirjassa Isät. Neljän miehen tie katolisiksi papeiksi Suomessa (2021). Isä Tri on kotiutunut hyvin Suomeen ja osallistuu innokkaasti ekumeenisiin luterilais-katolisiin neuvotteluihin. Hän on paneutunut perusteellisesti ekumeenisiin kysymyksiin Kirkon apostolisuutta käsittelevässä väitöskirjassaan (2016).

Lyhyen ja lämpimän kohtaamisen ja seurakunnan pääalttarin edessä vietetyn rukoushetken jälkeen sovimme, että tapaamme huomenna Vaasassa. Meitä odottavat mieheni sukulaiset Lapualla. Isä Tri ajaa illaksi Vaasaan asti, jonne on matkaa Tampereelta 238 km. Pyhän Ristin seurakunta kattaa laajan alueen keskeistä Suomea. Sen piiriin kuuluvat Pirkanmaa (Tampere), Kanta-Häme (Hämeenlinna/Humppila), Etelä-Pohjanmaa (Seinäjoki), Pohjanmaa (Vaasa/Pietarsaari/Kristiinankaupunki) ja Keski-Pohjanmaa (Kokkola).

Vaasassa: The Lord is my shepherd

Aamuauringon valaistessa pohjanmaan lakeuksia ajelen Vaasaan. Löydän itseni pian Jeesuksen pyhän sydämen kappelista vilkkaan ja iloisesti jännittyneen väen keskeltä. Ensikommuuniolapset ripittäytyvät ja vanhemmat koristelevat pöytiä juhlaviksi. 

Alttaripalvelija Aron Leppäviita ohjeistaa lapsia ja auttaa heitä pukemaan valkoiset albat. Ristikulkueena lapset yhdessä isä Trin ja Aronin kanssa saapuvat ja messu alkaa. Messun kieli on englanti, sillä suurin osa lapsista ja heidän vanhemmistaan eivät vielä osaa suomea riittävästi. Nelikymmenhenkinen seurakunta iloitsee yhdessä viiden lapsen kanssa, kun he saavat ensimmäistä kertaa ottaa uskoen vastaan Kristuksen ruumiin ja veren. Saarnassaan isä Tri muistuttaa kaikkia kuulijoita kuinka ensikommuunion vastaanottaminen on jokaiselle kristitylle hänen elämänsä tärkein päivä. Se on päivä, jolloin maailman tärkein ”julkkis” Jeesus Kristus Jumalan Poika tulee asumaan sydämeesi. Hän tulee elämääsi sielusi ravinnoksi konsekroidussa leivässä ja viinissä, Kristuksen ruumiina ja verenä. Näin hän tekee asunnon sydämeesi siunaten, suojellen ja opastaen sinua elämäsi tiellä. Tähän yhteyteen Jumala johtaa lapsiaan kirkon, seurakunnan, hengellisen yhteisön, suvun, perheen ja erityisesti vanhempien välityksellä. Jumala on keskellämme ja hänessä me kasvamme yhdeksi Jumalan kansaksi, Kristuksen morsiameksi. On syytä juhlaan, kun Jumala näin rakastaa meitä meissä, meidän kauttamme ja meidän keskellämme.

Ensikommuunion saaneet lapset isä Trin ja lapsia opettaneen Aron Leppäviidan kanssa.

Ensikommuuniotaan juhlivan Ethanin vanhemmat, Christy ja Ishara saapuivat alle kaksi vuotta sitten Seinäjoelle Intiasta. Vanhemmat työskentelevät ravintola-alalla ja ovat vakaita katolilaisia. He iloitsevat suuresti, kun he löysivät katolisen seurakunnan pohjanmaalta. Vanhin lapsista saa ensikommuunion. Kaksi nuorempaa lasta, Nathan ja Mona, odottavat vielä vuoroaan. Silti kuusivuotias Nathan jo haaveilee isona olevansa pappi.

Ensikommuunion vastaanottivat myös burmalaiskolmikko Mariana, Khureh Alexander ja Okkar sekä Cassandra Johansson. Cassandran perheelle juhla on erityinen, sillä he ovat vihdoin koko perhe katolisia. Perheen isä Joakim Johansson otettiin katolisen kirkon täyteen yhteyteen piispa Raimon vieraillessa Vaasassa pari viikkoa sitten. Äiti Mary Jane on syntyjään filippiiniläinen ja kantasuomalaisen miehensä kanssa he ovat jo vuosia olleet aina paikalla, kun seurakunta tarvitsee auttavia käsiä kiinteistön hoidossa tai keittiössä. Tänään Mary Jane on kattanut seurakuntasalin juhlapöydän koreaksi aasialaisilla suolaisilla ja makeilla herkuilla.

Kaiken iloisen vilskeen keskeltä etsiydyn Aronin ja hänen vaimon Skyen puheille. Aron on minulle tuttu kasvo jo vuosien takaa Kouvolan Pyhän Ursulan seurakunnan alttaripalvelijana. Pariskunta kertoo asuneensa Vaasassa kolme vuotta. He asuvat vakituisesti asuntoautossaan ja ovat siten valmiit vaihtamaan paikkakuntaa tarpeen mukaan. Aron ja Skye ovat kuin Paavali retkillään aina valmiina rakentumaan yhdessä milloin missäkin asuvien katolilaisten kanssa, olivatpa he sitten Vaasassa, Kouvolassa tai Pariisissa. Aron on otettu katolisen kirkon täyteen yhteyteen Pariisin Pyhän Joosefin seurakunnassa, jossa irlantilaissyntyisten passionistipappien luona hänen pitkään kestänyt oman paikkansa etsiminen kristittynä sai täyttymyksensä. Passionistit kasvattivat Aronista lukijan, messupalvelijan ja katekeetan. Edelleen hän on valmis yhdessä kaikkien seurakuntalaisten kanssa toimimaan vapaaehtoistyöntekijän tehtävässä kuin tehtävässä. Hänet on toistaiseksi nimetty Jeesuksen pyhän sydämen kappelin suntioksi. Hänelle ja Skyelle on kuitenkin tärkeää, että kaikki seurakuntalaiset osallistuvat aktiivisesti vastuunkantamiseen ja kaiken seurakunnan toiminnan toteuttaminen on kaikkien yhteinen tehtävä.

En minä jätä teitä orvoiksi, sanoo Herra. Minä tulen luoksenne, ja teidän sydämenne iloitsee.

Odottaessani lauantain toisen messun alkua tutkin kappelin ilmoitustaulua ja huomaan, että viikonloppuisin, jolloin ei ole messua, seurakuntalaiset kokoontuvat yhdessä rukoilemaan ruusukkoa sunnuntaisin klo 15. Kristuksen läsnäolon kaipaus vie heidät Äiti Marian suojelukseen. Se ei ole vähäistä! 

Nnanna ja Ebere ystäviensä piirittämänä messun jälkeen.

Ovi käy ja Nnanna Otuh tulee. Hän on juuri päättänyt vahvistusopetuksen neljälle nuorelle naapuritalossa, jonka tilat on saatu lähes ilmaiseksi seurakunnan käyttöön Suomen partiolaisilta. Nnannan vaimo Ebere ja heidän pieni poikansa tulevat myös mukaan yhteiseen messuun. Pariskunta on muuttanut Suomeen Nigeriasta. Nnanna jo 12 vuotta sitten, Ebere vain muutama vuosi sitten. Heillä on laaja nigerialaisten ystäväpiiri, josta nytkin monet saapuvat paikalle. Kappeliin kokoontuu kolmisenkymmentä ihmistä kuulemaan Jumalan sanaa ja vastaanottamaan eukaristian tai siunauksen. 

Pyydämme messun aikana, että osaisimme pysyä ykseydessä, rakkaudessa ja totuudessa, ja olisimme ylösnousseen Vapahtajan todistajia sanoin ja teoin — rukoilemme isä Trin kanssa messun alkaessa. Kehotussanoissaan ja saarnassaan hän vaihtaa vaivatta kieltä suomesta englantiin ja takaisin. Saamme iloa ja lohtua sunnuntain evankeliumista ja siitä kuinka isä Tri niitä avaa: ”Taivaan valtakunta on ilon, rakkauden ja rauhan valtakunta. Sinne meidät on kutsuttu, ja sinne Jeesus Kristus on edeltä mennyt valmistamaan meille asuinsijaa. …

Kun kokoonnumme yhteen alttarin ympärille, tunnemme ja koemme, että Jumalan valtakunta vaikuttaa keskellämme. … Kasteen kautta olemme liittyneet Jumalan valtakunnan kansalaisiksi. Se on toisenlainen valtakunta, erilainen kuin maailma, jonka näemme ympärillämme,nja jonka keskellä vielä elämme. … Jumala ei ota meitä pois maailmasta, sillä täällä olemisemme on ensinnäkin meille itsellemme hyödyksi ja kasvatukseksi. Toiseksi se on maailman hyväksi, jotta meidänkin kautta Jumala voisi toimia.” Näitä saarnan sanoja kuunnellessa vakuuttuu siitä, että Herramme ei jätä meitä orvoiksi, vaan tulee luoksemme ja täyttää meidät ilolla. Tätä helluntain Pyhän Hengen vuodattamista me aina kaipaamme ja siitä saamme lohdutuksen kulkiessamme kohti sitä kirkkautta, jonne Kristus on edeltämme mennyt.

Cộng Đoàn VN THánh Tâm Chuá Giesu [Jeesuksen Pyhän sydämen vietnamilaisyhteisö]

Lauantaipäivän kolmas messu alkaa miltei heti aattomessun jälkeen. Vietnamilaisyhteisön messuun kokoontuu yli 60 ihmistä. En ymmärrä kieltä, silti tunnen syvästi olevani mukana tutussa messun kulussa. Kauniisti soiva vietnamin kieli ihmeellisenä musiikkivirtana kannattelee minua. Tuntuu kuin jokainen ääneen lausuttu sana olisi puhdasta musiikkia – sävelkielellä tunnistettavaa sanaa. Kauniilla tavalla sanan ja eukaristian aterialla Kristus ruokkii seuraajiaan.  

Messun jälkeen juhla jatkuu maallisen ruoan ääressä. Saan kutsun vieressäni istuvalta, ystävälliseltä Phungilta. Hän on väitöskirjaa tuotantotaloudesta tekevä tutkija Vaasan yliopistossa. Hän on tullut messuun yhdessä miehensä Duyn ja tyttärensä Anjan kanssa. Pöydät notkuvat vietnamilaisia herkkuja. Toinen toistaan maukkaammat suupalat vievät miltei kieleni mennessään. Naiset kertovat minulle mistä ruuat on tehty ja kuinka moni aines on peräisin Vietnamin maaperältä. Niitä ei Suomessa kasva, mutta kaukaa tuodut maan hedelmät maistuvat. Uskomattoman maukkaita ruokia!

Iloitsevan ja silminnähden hyvän tuulisen vietnamilaisyhteisön keskeltä löydän vastuuhenkilöt Tonyn ja Lanin. Tony on asunut Suomessa jo yli 30 vuotta ja siitä suurimman osan juuri Vaasassa. Hän on yksi monista venepakolaisista, jotka saapuivat Suomeen 1980-luvulla. He ovat juurtuneet osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tony kertoo kuinka kristityillä vietnamilaisyhteisöillä on yhteyksiä myös muualla maailmassa asuviin vietnamilaistaustaisiin pappeihin. Piispan luvalla isä Son saapuu Kanadasta yhteisön vieraaksi kesäkuun alun Jeesuksen pyhän sydämen juhlaan. Se on yhteisön vuosittainen kohokohta. Yhteisö on nimetty Jeesuksen pyhän sydämen mukaan — Cộng Đoàn Tâm Chuá Giesu. Isä Son viipyy Suomessa useita päiviä ja Vaasassa hän tulee opettamaan seurakuntalaisille Pyhän Hengen vaikutuksista vietnamin kielellä. Isä Son on avuksi isä Trille, joka on pidetty paimen väkensä keskellä, mutta joka suuren seurakunnan ainoana pappina ei voi rajattomasti viipyä yhdellä diasporapaikkakunnalla.

Pietarsaaren Pyhän Mikaelin kappeli 

Pietarsaaressa kaikuu sana: He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.

Sunnuntaina matka jatkuu Pietarsaareen Pyhän Mikaelin kappeliin. Kappeli sijaitsee omakotialueella, sen korkeimmalla paikalla. Ympärille levittäytyvä maisema tuo mieleen Ruotsin. Rannikko-Suomi on aina saanut paljon vaikutteita länsinaapuristamme. Pyhän Mikaelin kappeli on alkujaan metodistien vuonna 1922 valmistunut rukoushuone, jonka pietarsaarelaissyntyinen Ruotsissa asuva sisaremme Yvonne Ricci osti suureksi kasvaneelle seurakunnalle. Piispa Paul Verschuren siunasi kappelin vuonna 1992. Enemmistö hyvin kansainvälisestä seurakunnasta muodostui tuolloin vietnamilaisista.

Vajaa kolmekymmentä seurakuntalaista saapuu pyhään messuun ja edelleen seurakunta on hyvin kansainvälistä: Aasiasta, Afrikasta ja muualta Euroopasta Suomeen kotiutuneita ja muutama kantasuomalainen. Kaikki puhuvat äidinkielensä lisäksi mieluiten ruotsia. Suomen kieli on heille vaikeaa, mutta liturgisena kielenä he sen hallitsevat. Messu vietetäänkin kolmikielisesti: suomeksi, vietnamiksi ja englanniksi. 

Evankeliumi ja saarna saavat minut miettimään mikä on Jumalan tahto elämässäni. Varmaa on, että Herra haluaa, että me elämme maailmassa toinen toistamme rakastaen, niin kuin ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä meille luettiin: ”jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä”. Vaikka emme kuulu tähän maailmaan, niin Herran tahto on, että vaellamme maailmassa Isän Jumalan varjeluksessa ja Poikansa ylösnousemuksen rohkaisemina kohti taivaallista kotiamme.

Kun messu on päättynyt siirrymme seurakuntasalin puolelle, jossa toimitetaan vietnamilaisyhteisön vaalit. Kyse on henkilövaalista: kenestä saadaan yhdyshenkilö seuraavaksi toimikaudeksi. Isä Tri laskee äänet ja lopulta kaikki tyytyväisinä taputtaen osoittavat luottamuksensa nuorelle miehelle Hung Vulle. Hyväntuulisena rouva Lan Nguyen antaa tehtävän eteenpäin hoidettuaan sitä viisi vuotta. 

Kirkkokahvit ja äänestystuloksia Pietarsaaressa.

Jälleen saamme maukasta vietnamilaisruokaa ja sen lomassa keskustelen suomalais-puolalais-norjalaisen äidin ja pojan kanssa. Ilona Meriluoto-Sparby on kotiutunut Pietarsaareen ja hänen poikansa Gabriel on seurakunnan aktiivi. Hän toimii tarvittaessa alttaripalvelijana ja on mukana myös ekumeenisissa kohtaamisissa Pietarsaaressa. Gabriel toivoo, että Vaasaan ja Pietarsaareen saataisiin oma katolinen pappi, joka voisi tulla mukaan nuorten ekumeenisiin kokoontumisiin. Siellä on paljon nuoria, jotka kaipaisivat kosketusta katoliseen kirkkoon Suomessa.

Joudun jättämään Pohjanmaan katolilaiset ehtiäksemme kotiin äitienpäiväillalliselle lasteni luo yli 500 km matkan taa. Isä Trille sunnuntain vietto ei kuitenkaan pääty tähän. Hän matkustaa vielä Kokkolaan, jossa häntä odottaa messu ortodoksisessa tsasounassa ja sen yhteydessä vietettävät häät. Tämän juhlavan tilaisuuden jälkeen isä vielä ajaa Lapualle, jossa hän säännöllisesti käy vanhan pohjalaismiehen luona tuoden hänelle eukaristian ja siunaten hänen luterilaisen vaimonsa.

Valkeakoskella: Iloitse taivaan kuningatar, halleluja!

Viikko on vierähtänyt ja jälleen suuntaan Pyhän Ristin seurakunnan alueelle. Nyt Valkeakoskelle kotikäynnille hiippakuntamme grand-old-ladyn luo. Mieheni kanssa kutsumme Marjatta Jaanu-Schröderin lounaalle. Ravintola on ihan Marjatan kodin vieressä, mikä on hyvä, sillä liikkuminen on Marjatalle vaikeaa — lyhytkin matka on pitkä ja vaivalloinen. Hän ei ole vuosiin päässyt messuun Tampereelle, mutta isä Tri huolehtii, että Marjatta saa säännöllisesti kotiinsa kommuunion aina, kun Hämeenlinnassa vietetään diasporamessua, jolloin Valkeakoski on matkan varrella.  

Kirjoja rakastavat pitkäaikaiset ystävät Marjatta Jaanu-Schröder ja Pauli Annala. 

Marjatta on ollut Pyhän Ristin seurakuntalainen vuodesta 2003. Helsingin hiippakuntaa hän palveli 28 vuotta Katekeettisen keskuksen johtajana ja katolisen kirkon edustajana monissa eri Suomen Ekumeenisen Neuvoston osastoissa ja hallituksessa. Eläkepäivinään hän on jatkanut kirjojen kirjoittamista ja kustantamista. Monista ruumiillisista vaivoistaan huolimatta hänellä on yhä vireillä uusi kirja. Itseeni on tehnyt suuren vaikutuksen hänen kirjansa Ruusuja Neitsyt Marialle ja Rukouksen salaisuus. Varsinkin luterilaistaustaiselle uskovalle nämä kirjat paljastavat, että katolinen kirkko on todella rukoileva kirkko. Päätimmekin tapaamisen yhteisellä rukouksella: Iloitse taivaan kuningatar, halleluja!

Tampereella: Katekeettista naisenergiaa

Saapuessamme Pyhän Ristin kirkkoon ensimmäisenä minua vastaan tulee iloisesti hymyilevä Luz Syvänen. Hän on katolisen uskonnon opettaja. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan ole opettajan roolissa vaan äitinä hakemassa kaksosiaan lauantaikatekeesista. Katekeesi järjestetään oppilaille, joilla ei ole katolista uskonnon opetusta omassa koulussaan. Opetuksen jälkeen lapsiaan hakevat vanhemmat pääsevät yhteiseen perhemessuun. Sinikka Meurman ja Katri Malm kertovat kuinka antaumuksellisesti naiset opettavat lapsia ja nuoria sekä koulu- että sakramenttiopetuksessa ja lasten kerhossa. Katri ja Sinikka viiden muun naisen kanssa muodostavat seitsemän naisen innokkaan opetustehtävistä vastuuta kantavan joukon. 

Naiset osallistuvat myös vahvistusleirien järjestämiseen. Sinikka muistelee: ”Koulussa opettaessani yläkoululaiset tulivat usein kyselemään minulta, milloin meidän ”rippileiri” on ja siihen oli ikävä vastata, ettei sellaista ole. Niinpä päätin, että sellainen on järjestettävä!” Oivallus kantoi hedelmää ja nyt Tampereen ja Turun seurakuntien nuorille on järjestetty jo 15 kertaa vahvistusleiri.” Sinikan idea on saanut kannatusta koko hiippakunnassa ja tänä kesänä vahvistusleirejä järjestivät myös Helsingin seurakunnat niin, että mukaan pääsee nuoria kautta koko hiippakuntamme.

Sinikka ja Katri takanaan lauantain katekeesiopetus ja perhemessu nuorten ja vanhempiensa kanssa. 

Yhteisöllisyys kukoistaa naisten parissa niinkin, että he ovat jo vuodesta 1998 alkaen kokoontuneet naistenpiiriin. Sinikka kuvailee naistenpiiriä hyvin innovatiiviseksi ja rohkaisevaksi. Hengellisellä tiellään naiset kuuntelevat toinen toisiaan ja joskus kutsuvat myös vierailijoita inspiraation lähteeksi iltoihinsa. Yhdessä on hyvä kasvaa Kristuksen tuntemuksessa. He kokoontuvat kerran kuukaudessa ja aina iltamessun ravitsemina. Sinikka on viikonloppuisin miltei yhtä kiireinen kuin kirkkoherra ja niin hänen on riennettävä taas ja minä etsiydyn pappilaan.

Sieltä löydämme meidät lämpimästi vastaanottavan isä Trin ja seurakunnan seminaristin John Nguyen Manh Chienin. John on asettunut Tampereelle viime maaliskuussa. Muutamien seurakuntalaisten avustamana hän opiskelee ahkerasti suomen kieltä voidakseen — jos Jumala suo — ottaa vastaan kutsumuksen toimia Helsingin hiippakunnan diakonina ja myöhemmin pappina. Hän on opiskellut pappisseminaarissa Vietnamissa kahdeksan vuotta ja nyt yhdeksäs vuosi on alkanut pappiskandidaattina isä Trin ohjauksessa ja apuna.

Parishudhaathmave – Oi Pyhä Henki!

Samassa paikalle saapuu Tukholman katolisen hiippakunnan pappisseminaarin rehtori isä Benoy Jose Uppsalasta. Hän kiertää kaikissa pohjoismaissa viettämässä Intian Keralasta tulleiden maahanmuuttajien kanssa syro-malabaarisen riituksen mukaista messua. Tampereella hän käy pari kertaa vuodessa. Sen sijaan Helsingissä, josta hän nytkin on tulossa, hän vierailee kuukausittain. Syro-malabaarinen kirkko on saanut alkunsa jo 52 jKr. apostoli Tuomaan tuodessa ilosanoman Intiaan. Isä Jose kertoo, että monet Intian Keralasta pohjoismaihin tulevat katolilaiset lähtevät maastaan vainojen takia muille maille, jopa kylmään Pohjolaan.

Yhteinen messu on tuonut ihmiset yhteen ja on ilo jakaa maallistakin hyvää. 

Pyhän Ristin kirkko on täynnä intialaisia, vain minä ja mieheni olemme kantasuomalaisia. Meidät toivotetaan englanniksi tervetulleiksi ja pian helluntain messu alkaa malayalamin kielellä. Parishudhaathmave… Oi Pyhä Henki! Kieli on kuin kaunista musiikkia, nasaaliäänteet, nopean nopeat tavujen juoksutukset ja sitrasointinen taustamusiikki saavat minut siirtymään ajassa ja paikassa kauas lämpimiin maihin tai taivaallisiin saleihin. Vuorovaikutus papin, messupalvelijan ja seurakunnan kanssa on sujuvaa. Sitä on saarnassakin, jonka alussa väki keskustelee katsein toistensa kanssa ja vastaa papin kysymyksiin yhdessä. Myöhemmin saan selityksen isä Joselta. Hän opetti kansalle roomalaisen messuelämän erikoisuuksista kuten pääsiäiskynttilästä, joka ei ole heille tuttu synnyinmaastaan. 

On ihmeellistä, että kieltä ymmärtämättä voimme ymmärtää uskon salaisuuden. Helluntain ihme täyttää meidätkin Pyhän Hengen ilolla meille vieraan kielen soidessa sieluumme uskon suloisuutta. Saamme messussa kokea Jumalan Hengen kosketuksen vuorovaikutuksena, ilona ja eukaristiana. Päätöslauluun yhdymme tapaillen sanoja: Kumbil neetum kayil, sneham thookum matha, karanyathi natha, Mary lokomatha. ”Anoville käsille Maria antaa rakkauden, Maria maailman äiti täynnä armoa”, kuten Simi kirkkokahveilla selitti minulle.

Pyhän Ristin seurakunnan aktiivisia seurakuntalaisia ovat pariskunnat Lijo ja Simi sekä Roy ja Sinu. Heidän lapsensa nauttivat suuren yhteisön kokoontumisesta ja pyrähtelevät ympäriinsä. Perheellisten lisäksi läsnä on suuri joukko vastikään Suomeen saapuneita nuoria naisia, jotka työskentelevät sairaanhoitajina. Vanhemmat kutsuvat meidät yhteiseen ruokapöytään. Intialaiset herkut ovat maistuvia, joskaan tulisimpia makuja emme tohdi edes maistaa, kun meitä niistä varoitetaan. 

Helluntain päämessussa: Pyhä Henki toimii vapauden ja valmiuden ilmapiirissä

Sunnuntaiaamuna helluntain vietto kirkossa alkaa yhteisellä ruusukkorukouksella, jota vakaa miesääni johtaa ja johon koko seurakunta vastaa. Kirkkosali täyttyy ääriään myöten. 

Koko kansa yhtyy lauluun ”Tule, Henki Jumala, meihin liekkis loistava taivaastasi vuodata. …”. Kirkkoherra ja neljä avustajaa saapuvat ristiä seuraten. Urkuja soittaa Marja Vanhatalo. Hän on soittanut niitä 1990-luvulta alkaen. Äskettäin hän muutti Helsinkiin, mutta aina kun on mahdollista hän tulee ja ilahduttaa seurakuntalaisia säestyksellään. 

Urkurit Marja Vanhatalo ja Ngoc Bui vahdinvaihdossa. Päämessu on säestetty ja pian Bui istuu urkujen ääreen.

Messu etenee täsmällisesti isä Trin vakaassa ohjauksessa. On turvallista olla yhteisössä, jossa kaikki tuntuvat tukevan toinen toistaan ja seuraavan hyväntahtoista ja selkeäsanaista kirkkoherraansa ilolla ja rauhassa. Isä Trin saarna kutsuu meitä helluntaina olemaan vapaita ja valmiina ottamaan vastaan elävän Pyhän Hengen lahjoja. Pyhä Henki ei ole vain puhetta historiassa tapahtuneesta hengenvuodatuksesta, tuulen humauksesta ja tulen liekeistä. Pyhä Henki vaikuttaa yhä. Hän on elävä Henki ja valmis antamaan meille lahjojaan. Hän ei kuitenkaan pakota. Jos emme aukaise purjettamme, ei Pyhä Hengen tuuli pääse auttamaan puhjehtimistamme läpi elämän vaikeuksien. Vielä isä Tri muistuttaa meitä: ”Pyhä Henki toimii vapauden ja valmiuden ilmapiirissä”. Ja miten meidän tulee valmistautua? Ottamalla vastaan sakramentit, rukoilemalla päivittäin Jumalan johdatusta elämäämme ja juuri niin kuin Apostolien teoissa kerrotaan ensimmäisten kristittyjen tehneen: pyytää esirukousapua Jeesuksen äidiltä, Kirkon Äidiltä, Neitsyt Marialta.

Seurakuntasaliin on katettu kirkkokahvit. Näin on joka sunnuntai. Seurakuntaneuvosto on jakanut kahvitusvuorot eri ryhmille. Nyt kahvia tarjoilevat Simi ja Lijo, joihin tutustuin intialaisessa aattomessussa. Istahdan lastennurkkaukseen Mari Ihlbergin ja tämän tyttären Klaaran kanssa. Heidät sattumoisin tapasin jo viikko sitten Pietarsaaren diasporamessussa, kun he olivat matkalla Kalajoelle. Perheenisä Jukka ei ole päässyt messuun kroonisen selkäsairauden estäessä. Mari on jo lapsena kastettu katolisen kirkon yhteyteen, niin kuin tyttärensä Klaara ja äitinsä Katri Malm. He ovat jo monessa sukupolvessa katolilaisia. Heidän suomalainen uudelleen katolisuuden helmaan löytänyt kantaäitinsä on jo edesmennyt, Tuulikki Tuuri. Hän toimi aktiivisena monilla eri hiippakuntamme tahoilla mm. kirjoittamalla ahkerasti Fides-lehteen. Tunnetuin hän oli fransiskaanimaallikkona, joka ”tahtoi elää Kristusta seuraten pyhän Franciscuksen hengessä” kuten tyttärensä kirjoittaa äitinsä muistokirjoituksessa 2018. Tuulikki oli 22 viimeistä elinvuottaan Pyhän Ristin seurakunnan jäsen.

Mari Ihlberg tyttärensä Klaaran kanssa ja Lempäälästä / Zambiasta kotoisin oleva Kyanda lapsineen. 

Viereisestä kahvipöydästä kohtaan Katarzynan, suomalaisittain Katariina Pieskä. Hänen miehensä kuuluu vapaan suunnan seurakuntaan ja hän on kotona valmistamassa perhelounasta. Heidän kolme nuortansa on kastettu katoliseen kirkkoon. Katariina rientää messuun joka sunnuntai, niin kuin hän on nuorena oppinut. Katariina arvioikin, että Puolassa oli helpompi kasvaa katolisena nuorena kuin Suomessa, jossa olemme vähemmistö. Yksi hänen lapsista kokee välillä vaikeaksi osallistua joka sunnuntai messuun, kun kaveritkaan eivät tee niin. Kerran kuukaudessa Katariina voi osallistua puolankieliseen messuun, kun seurakuntaa kappalaisena useita vuosia aiemmin palvellut isä Stan scj saapuu Turusta. Puolalaisessa messuyhteisössä on vaihdellen 20-30 osallistujaa. Nyt Katarzynan on kiiruhdettava, häntä odotetaan kotona. Toivotamme toisillemme: ”Błogosławionego i słonecznego lata!” [Siunattua ja aurinkoista kesää!]

Simi ja omat sekä Sinun lapset, Aulis Kallio, Katri Malm ja Marja-Liisa Linder yhteisessä kahvipöydässä.

 Aulis Kallio, Marja-Liisa Linder ja Leena Ahro eivät ole kiireisiä. Iltapäivä jatkuu keskustellen heidän kanssaan. Kolmikkoa yhdistää luterilainen tausta ja vielä enemmän Tampereen Pyhän Ristin seurakunta. Aulis on kulkenut katolista tietää jo 12 vuotta. Häneen teki aikoinaan suuren vaikutuksen Puolan solidaarisuusliike ja sen tiimoilla hän tutustui elävään mariaaniseen katolisuuteen Puolassa. Katolinen kirkko kiinnosti häntä jo lapsuutensa maisemissa hänen katsellessa katolisen aikamme kivikirkkoja Varsinais-Suomessa. Hänen äitinsä oli uskova ekumeeninen kristitty ja kuunteli aina tarkkaan paavin tervehdykset jouluisin. Nämä tekijät innostivat poikaa tutustumaan katolisen kirkon rikkaaseen historiaan ja päästyään kosketuksiin elävän katolisuuden kanssa hänet otettiin kirkon yhteyteen Tampereella. Eikä historian innostus ole laantunut, sillä parasta aikaa Aulis kääntää suomeksi jesuiittahistorioitsijan isä Norman Tannerin teosta Katolisen kirkon historia (New Short History of the Catholic Church). 

Marja-Liisa Linder kertoo päätyneensä Pyhän ristin seurakuntaan, kun hän rohkeni tulla tutustumaan Tampereen katoliseen kirkkoon maailman rukouspäivänä ekumeenista viikkoa vietettäessä. Katolisen kirkon kodikkuus ja lämpö yllättivät hänet. Marja-Liisa on aina ollut utelias ja tiedonhaluinen. Tampereen taidemuseon amanuenssina toimineen Marja-Liisan tie johti hänet aktiiviseksi Pyhän Ristin seurakunnan jäseneksi jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Hän on yhdessä Sinikka Meurmanin kanssa ollut naistenpiirin uskollinen tukihenkilö, mutta nyt eläkkeellä ollessaan hän on myös senioreissa mukana. Seurakunnan seniorit kokoontuvat kuukausittain tiistaimessuun ja kohtaamaan toinen toisiaan. He huolehtivat toisistaan monin tavoin, mm. järjestämällä kyytiapua sunnuntaimessuihin heille, joilla on vaikea yksin päästä liikkeelle.

Vielä saan vaihtaa pari sanaa Leena Ahron kanssa  ennen sunnuntain toisen messun alkua. Leena on äskettäin jäänyt eläkkeelle luterilaisen kirkon lapsi- ja perhetyöstä. Hän tunsi jollakin lailla itsensä ulkopuoliseksi luterilaisessa kirkossa ja monien ihmeellisten yhteensattumien kautta katolinen hengellisyys alkoi vetää häntä puoleensa. Viimein keskustelut isä Trin ja emerituspiispa Teemu Sipon kanssa saivat hänet vakuuttumaan, että tämä suunta on hänelle hyvä ja hänet otettiin katolisen kirkon täyteen yhteyteen syksyllä 2023. On hyvä olla juuri tässä ja nyt Pyhän Ristin seurakunnan keskellä levollisessa ja rauhallisessa ilmapiirissä, joka valtaa Leenan sydämen.

Ensimmäisenä helluntaina kastettiin noin 3000, tänään Tampereella kastettiin yksi onnellinen lapsi!

Nhân danh Cha và Con và Thánh Thần. Amen.

Kirkkosali on jälleen täpötäysi rukoilemaan tulleesta vietnaminkieltä puhuvasta väestä. Isä Tri aloittaa: Nhân danh Cha và Con và Thánh Thần. Amen. [Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.] Seuraavaksi hän esittelee perheen, jonka nuorin lapsi, Pham Lu Gia Phong, kastetaan messun aikana. Perhe on vastikään saapunut Suomeen. Byrokratian hitauden takia lapsen kastaminen on viivästynyt. Isä Tri kehottaa kirkkokansaa rukoilemaan erityisesti kastettavan ja hänen perheensä puolesta.

Messussa on hyvä olla, sen kaunis kuoro- ja yhteislaulu tekee hyvää ja levollisuus leviää. Hiljaa mielessäni voin yhtyä vastauksiin suomeksi. Saarna ei tietenkään tavoita minua ja minulla on aikaa tarkkailla pian kastettavaa pientä poikaa. Hän on jo kaksivuotias ja juuri niin utelias ja vikkelä kuin sen ikäisen lapsen kuuluukin olla. Kärsivällisesti perhe ja sukulaiset saavat pojan pysymään suhteellisen hyvin paikoillaan. Kun kasteen aika tulee, varmasti kaikkia vähän jännittää kuinka se sujuu. Kuin ihme tapahtuisi, vilkas lapsi asettuu luottavaisesti kastekummin syliin ja hyvin rauhallisena vastaanottaa kasteen ja öljyllä voitelun. Hän saa kastenimekseen Anton. Vanhemmat pukevat Antonille vitivalkoisen kastepuvun. Kaikki menee niin hyvin ja nyt taas pieni vipeltäjä pääsee vauhtiin kasteen armon suojassa. Messu jatkuu ja vanhempi väki pääsee osalliseksi myös eukaristian sakramentista. Näin Herra meitä sanallaan ja sakramenteillaan ravitsee, pieniä ja isoja, nuoria ja vanhoja.

Messun jälkeen kokoonnumme vietnamilaisten herkkujen ääreen. Tarjolla on maukasta nuudelikeittoa. Yhteisön vastuuhenkilönä Tampereella on nuori mies Tuan Vo, joka kertoo, että noin 100 hengen yhteisöstä aina löytyy perhe tai kaksi, jotka ovat valmiit palvelemaan keittiössä. Yhteinen ruokailu on heille vakituinen tapa jokaisen messun jälkeen. Vietnamilaisilla yhteisöillä on  nimikkojuhla kerran vuodessa. Tamperelaiset kokoontuvat juhlaan pyhäinpäivän aikaan loka-marraskuussa, 117 vietnamilaismartyyrin juhlaan,  koska yhteisö kantaa nimeä 117 thánh Tử đạo Việt Nam.

Isä Tri messun vietossa ensin suomeksi, sitten vietnamiksi ja nyt englanniksi. Aina yhtä iloisesti ja tahdikkaasti.

Come, Holy Spirit, fill the hearts of your faithful and kindle in them the fire of your love. Alleluia!

Helluntain kielipaljous saa vielä lisänsä iltamessussa, kun messu englanniksi alkaa. Ehdin jo epäillä riittääkö neljänteen helluntaimessuun tulijoita. Epäilyni oli turha. Penkkirivit täyttyvät toinen toisensa perään ja lopulta kaikki penkit ovat täysiä. Isä Tri johtaa messua sujuvaakin sujuvammin ja kuoro laulaa kuin musikaalissa kauniisti ja kevyin sävelin. Kirkkoväen keskuudessa leijuu onnellinen tunnelma. Kuin Pyhä Henki meitä koskettaisi ilolla. 

Toukokuinen sunnuntai-ilta on lämmin kuin heinäkuussa ja niinpä ei moni enää ehdi jäämään iltakahville seurakuntasaliin. Ilokseni tapaan kahvilla kuitenkin Jukka Ihlbergin. Selkä on vetreytynyt ja hän pääsi iltamessuun onneksemme. Jukka on paitsi perheenisä niin seurakunnan aktiivi. Hän antaa panoksensa niin seurakuntaneuvostoon kuin hiippakunnan pastoraalineuvostoonkin. Jukka kertoo, että hänelle ja Marille seurakunta on koti numero yksi. Täältä yhdessä saamme ammentaa Herran hyvyyttä. Seurakunnan keskeltä virtaa elämän iloa ja voimaa kaikkeen niin kotiin kuin työelämäänkin. Kahvittelukaveriksi saamme vielä illan kahvivastaavat filippiiniläistaustaiset Pedro Paulinon ja Jovena Penolin. Pedro toimi illan messussa myös alttraripalvelijana. Jukka ja Pedro tuntevat toisensa myös miestenpiiristä, jota isä Tri ohjaa. Sinne kokoontuu kymmenkunta miestä, joista kantasuomalaisia on vain pieni vähemmistö. Miehillä on hyvä yhteishenki ja kansainvälinen veljeys luo rikkautta elämään. Isä Trillä on aina aikaa seurakuntalaisilleen. Tänään olemme saaneet huomata, että hän on hyvin pidetty kirkkoherra ja seurakuntalaiset suorastaan piirittävät häntä messujen jälkeen. Nyt me kiitämme kirkkoherraa koko viikonlopun vieraanvaraisuudesta, ystävyydestä ja iloisesta ilmapiiristä, jonka hänen kaitsemansa Pyhän Ristin seurakuntalaiset ovat yhdessä hänen kanssaan meille suoneet. Kiitos Jumalalle veljeydestä ja sisaruudesta, jota hänen Pyhä Henkensä meissä herättää moninaisin kielin!

Eeva Vitikka-Annala

.

Pyhän Ristin seurakunta 

• Amurinkuja 21, 33230 Tampere
• Seurakunta perustettu 1957
• Kirkkoherra isä Tri, Nguyen Toan Tri  on syntyjään Vietnamista ja vihitty papiksi Helsingin hiippakunnassa 2006.
• Rekisteröityjä seurakuntalaisia 1823.
• Seurakunnan kotisivut: risti.katolinen.fi

Muut paikkakunnat

Vaasa:

• Jeesuksen Pyhän Sydämen kappeli
• Rauhankatu 8 C 22, 65100 Vaasa

Pietarsaari:

• Pyhän Mikaelin kappeli
• Kappelintie 5, 68620 Pietarsaari

Kokkola:

• Ortodoksinen rukoushuone
• Katariinankatu 3, 67100 Kokkola

Seinäjoki:

• Lakeuden Risti, seurakuntasali (ev.lut)
• Ala-Kuljunkatu 1, 60100 Seinäjoki

Hämeenlinna:

• Ortodoksinen, Pyhien Aleksanteri Nevskin ja Johannes Krysostomoksen kirkko
• Erottajakatu 2, 13130 Hämeenlinna

Satunnaisesti messuja:

• Humppila
• Kristiinankaupunki

Yksityiskodeissa ks. tarkemmat tiedot kotisivuilla