Ei palveltavaksi vaan palvelemaan

Marko Pitkäniemestä pysyvä diakoni

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä vietettiin kesäisessä Helsingissä harvinaislaatuista juhlaa, kun piispa Raimo Goyarrola vihki diakoniksi Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan monivuotisen urkurin ja sakaristonhoitajan sekä pääkaupunkiseudun ruotsinkielisten lasten tunnollisen uskonnonopettajan Marko Pitkäniemen. Messuvierasjoukko oli suuri ja ekumeeninen, ja niin Markus Mäkelän johtama Verbi Dei Sono -kuoro, urkurina toiminut Pilvi Listo kuin myös messussa laulanut Anna-Katarina Schatzl kaunistivat kaikki omalla taidollaan juhlaliturgian kulkua. Juhla jatkui messun jälkeen kirkon pihalla ja seurakuntasalissa. Onnittelijoista ei ollut pulaa.

Marko Pitkäniemi on vasta neljäs Helsingin hiippakunnassa toiminut pysyvä diakoni. Aikaisemmat ja jo edesmenneet pysyvät diakonit ovat olleet Pentti Laukama, vihitty diakoniksi 23.8.1981, Christian Hellström, 5.11.1989, ja Krister Korpela, 21.11.1999.

Diakonin vihkimys ja tehtävä

Pysyvän diakonin vihkimys aivan niin kuin pappeuteenkin tähtäävä diakonin vihkimys muodostavat kumpikin ensimmäisen asteen kolmiasteisesta vihkimyksen sakramentista: diakoni – pappi – piispa. Katekismuksen mukaan ”nämä kolme astetta – pappeuden asteet (piispuus ja pappeus) ja palvelemisen aste (diakonaatti) – annetaan sakramentaalisessa aktissa, jota kutsutaan vihkimykseksi, eli vihkimyksen sakramentissa” (KKK 1554). Niin kuin pappien ja piispojenkin tapauksessa, vihkimyksen sakramentti painaa myös diakoneihin ”sinetin, character, jota mikään ei voi hävittää, ja se muovaa heidät Kristuksen kaltaisiksi, joka on tullut kaikkien ’diakoniksi’ eli palvelijaksi” (KKK 1570).

Tämän hierarkian ”alemmalla asteella ovat diakonit, joille toimitetaan kätten päällepaneminen ’ei pappeutta, vaan palvelemista varten’” (KKK 1569). ”Diakonien tehtävä on avustaa piispaa ja pappeja jumalallisten salaisuuksien, ennen kaikkea eukaristian vietossa, jakaa kommuuniota, avustaa avioliiton solmimisessa ja siunata vihkipari, julistaa ja saarnata evankeliumia, johtaa hautaamisia ja omistautua erilaisiin karitatiivisiin palvelutehtäviin” (KKK 1570). 

Näitä tehtäviä jokaisessa seurakunnassa kyllä riittää. Uuden diakonin kalenteriin onkin tullut jo monia merkintöjä. Vihkimyksestä huolimatta diakoni Marko jatkaa aikaisempia tehtäviään siinä määrin kuin on mahdollista. Joskus se tarkoittaa sitä, että messussa urkujen soittaminen hetkeksi taukoaa, kun diakoni siirtyy urkuparvelta alttarin eteen jakamaan pyhää kommuuniota diakonin stolaan pukeutuneena. Piispa Raimo on nimittänyt hänet nyt viideksi vuodeksi katedraaliseurakunnan diakoniksi ja myös hiippakunnan lähetysasioiden hoitajaksi, tehtävään, jota isä Tri Nguyen on jo vuosia hoitanut.

Onnea uudelle diakonille! 

Marko Tervaportti