Kunnianianarvoisa Jumalan palvelija Eduard Profittlich (1890–1942)
Jeesuksen seuran jäsen, Adrianopolin titulaariarkkipiispa, Viron apostolinen asiainhoitaja.
Hänen marttyyriudestaan saatiin tietää vasta monia vuosia hänen traagisen kuolemansa jälkeen Neuvostoliiton hallinnon kaaduttua. Vankilassa, jonne hänet vietiin vuonna 1941, hänen terveytensä heikkeni ankarien elinolosuhteiden ja puutteiden vuoksi.
Häntä kidutettiin useita kertoja, mutta hän vastasi aina ilmoittamalla, että hänen ainoa tehtävänsä oli ollut hänelle uskottujen uskovien uskonnollinen kasvatus.
Eduard Profittlich syntyi 11. syyskuuta 1890 Birresdorfissa Saksassa maanviljelijäperheeseen ja kasvoi suurperheessä. Suoritettuaan klassiset opinnot hän astui vuonna 1912 Trierin seminaariin, mutta seuraavana vuonna hänet hyväksyttiin Jeesuksen seuran (jesuiittojen) novisiaattiin Heerenbergissä Alankomaissa, koska hän koki vetoa tämän järjestön hengellisyyteen. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hänet kutsuttiin Saksan armeijaan ja sijoitettiin lääkintäpalvelukseen. Sodan päätyttyä hän jatkoi opintojaan filosofiassa ja teologiassa ja hänet vihittiin papiksi 27. elokuuta 1922. Hänet lähetettiin Puolaan, jossa hän suoritti tohtorin tutkinnot filosofiassa ja teologiassa Krakovan Jagellonica-yliopistossa.
Myöhemmin hänet lähetettiin Viroon osana Jeesuksen seuran idän lähetyshanketta ja hän sai vastuulleen Tallinnan Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin seurakunnan. Paavi Pius XI nimitti hänet Viron apostoliseksi asiainhoitajaksi 11. toukokuuta 1931. Profittlich sitoutui työhön paikallisen katolisen yhteisön jälleenrakentamiseksi, sillä se oli tuolloin pieni. Hän laati pastoraalisen suunnitelman, paransi paikallisen papiston koulutusta, perusti uusia seurakuntia ja kutsui pappeja, sääntökuntaveljiä ja -sisaria Puolasta ja Tšekkoslovakiasta evankelioimaan ja tukemaan paikallisen kristillisen yhteisön kehitystä. Marraskuussa 1936 paavi Pius XI nimitti hänet Adrianopolin titulaariarkkipiispaksi. Joulukuussa hän sai piispanvihkimyksen.
Neuvostoliiton miehitettyä Viron 17. kesäkuuta 1940 lähes kaikki papit pidätettiin. Profittlich, joka olisi voinut palata kotimaahansa, päätti jäädä Viroon pysyäkseen uskoviensa luona. Hänet pidätettiin 27. kesäkuuta 1941 ja karkotettiin Kiroviin Venäjälle, missä hän joutui toistuvien kidutusten kohteeksi. Hän vastasi ilmoittamalla, että hänen ainoa tehtävänsä oli ollut hänelle uskottujen uskovien uskonnollinen kasvatus. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta hän menehtyi vankilassa kokemiensa kärsimysten vuoksi jo ennen tuomion täytäntöönpanoa 22. helmikuuta 1942.
Varmuus hänen marttyyriudestaan saatiin vasta monia vuosia hänen traagisen kuolemansa jälkeen Neuvostoliiton hallinnon romahdettua. Vankilassa, jonne hänet vietiin vuonna 1941, hänen terveytensä heikkeni kärsimysten ja ankarien elinolosuhteiden vuoksi.
Mitä tulee marttyyriuden muodolliseen tunnustamiseen ex parte persecutoris (vainoajien taholta), hänen pidätyksensä johtui kommunistihallinnon voimakkaasta uskonnonvastaisesta asenteesta, mikä käy selvästi ilmi hänen kuulustelupöytäkirjoistaan. Hänen tappamisensa ensisijainen motiivi oli siis odium fidei – viha uskoa kohtaan.
Mitä tulee marttyyriuden muodolliseen tunnustamiseen ex parte Servi Dei (Jumalan palvelijan taholta), hän tiesi jäävänsä Viroon omasta tahdostaan ja ymmärsi siihen liittyvät vaarat, erityisesti saksalaisen syntyperänsä vuoksi. Kirjoittaessaan perheelleen 8. helmikuuta 1941 hän ilmaisi päättäväisyytensä kohdata tapahtumat ja uhrata vapautensa ja elämänsä Kristukselle. Vatikaanin valtiosihteerille, kardinaali Luigi Maglionelle, osoitetussa kirjeessään hän vakuutti jättävänsä kohtalonsa Jumalan käsiin, täysin luottavaisena siihen, että Jumala pysyisi hänen rinnallaan. Kuulustelupöytäkirjoista käy selvästi ilmi hänen uskonsa sekä hänen näkemyksensä ihmisarvosta ja vapaudesta, jotka olivat jyrkässä ristiriidassa kommunistisen ideologian kanssa.
Eduard Profittlich tunnetaan hyvin Virossa, ja hänen kunnioituksensa on laajalle levinnyttä. On myös todistuksia rukousvastauksista, jotka on saatu hänen esirukoustensa kautta.
Hiippakunnallinen tutkimus toimitettiin Viron apostolisessa administratuurissa 29. toukokuuta 2018 – 5. maaliskuuta 2019, ja täydentävä hiippakunnallinen tutkimus toimitettiin Tallinnassa 12. heinäkuuta – 16. lokakuuta 2019. Hiippakunnallisten tutkimusten oikeudellinen pätevyys vahvistettiin 12. kesäkuuta 2020. Historiallinen istunto pidettiin 9. toukokuuta 2023, teologineuvonantajien erityiskokous 12. maaliskuuta 2024 ja kardinaalien ja piispojen varsinainen istunto 10. joulukuuta 2024.
[Virallinen elämänkerta (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.)]