Pysyvillä diakoneilla on suuri merkitys ja arvo kirkossa. Niinpä minullakin oli ilo olla mukana piispamme Raimon koollekutsumassa tapaamisessa, jossa pysyvästä diakonaatista kiinnostuneita miehiä kokoontui piispantaloon lämpimänä syyslauantaina. Hiippakunta tarvitsee kutsumuksia pappeuteen, sääntökuntaelämään sekä moniin maallikkotehtäviin, mutta varsinkin diakonaattiin, joka on oma, tärkeä liturginen ja pastoraalinen tehtävänsä. On kulunut pitkä aika siitä, kun hiippakunnassamme viimeksi palveli pysyviä diakoneja. Allekirjoittanut, Marko Pitkäniemi, ensimmäinen hiippakunnan pysyvä selibaattidiakoni, vihittiin Pyhän Henrikin katedraalissa 1. kesäkuuta. Edellisestä kerrasta, Krister Korpelan vihkimisestä, ehti kulua 25 vuotta.
Tulevien diakonien koulutuksesta vastaa hiippakunnan piispa ja formaatioon kuuluu mahdollisimman monipuolisesti hyvä teologinen pohja ja sekä pastoraaliset että liturgiset elementit. Kirkon liturgian käytännön ja liturgisten viettojen hallitseminen on tärkeää, unohtamatta tietenkään evankeliumin julistamista ja ihmisten rinnalla kulkemista, joka on kirkon perustehtäviä. Omassa hiippakunnassa koulutus voidaan järjestää pitkälti omin voimin. Meiltä löytyy akateemisesti päteviä opettajia papiston joukosta samoin kuin maallikoita, jotka pystyvät luennoimaan eri osa-alueista. Dominikaani-isät Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond ja Gabriel Salmela, emeritusprofessori Kaarlo Arffman, tohtori Juho Sankamo sekä dosentti Pauli Annala ovat alustavasti mukana koulutustiimissä.
Itselleni oli ilahduttavaa olla mukana kertomassa diakonin kutsumuksestani sekä käytännön työstä katedraalissa. Työtä riittää ja joka päivä on suuri ilo olla aktiivisesti mukana kirkon elämässä ja näin avustaa piispaa ja pappeja Herran viinitarhassa. Päivä oli rohkaiseva ja täynnä positiivisia odotuksia. Tästä jatketaan!
Diakoni ja urkuri Marko Pitkäniemi OFS
Kuva diakonikokelaiden ja opettajien ensitapaamisesta piispantalossa 7.9.2024.