Pyhän paavi Gregorius Suuren Jobin kirjan selityksestä (29:2–4).
Lukupalvelus: Tavallinen aika, viikot 1–9. IX viikon torstain toinen lukukappale.
.
Koska aamunkoitto tai aamurusko merkitsee siirtymistä pimeydestä valoon, koko valittujen kirkkoa voidaan täydellä syyllä nimittää aamunsarastukseksi, aamuruskoksi. Kun kirkko nimittäin johdetaan epäuskon yöstä uskon valoon, se avautuu aamuruskon tavoin vähitellen yön pimeydestä päiväksi, joka loistaa taivaallista kirkkautta. Siksi myös Laulujen laulussa sanotaan kauniisti: Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko. Pyhää kirkkoa, joka tavoittelee taivaallisen elämän palkintoja, kutsutaan siis aamuruskoksi, koska se jättäessään syntien pimeyden säteilee vanhurskauden valoa.
Meillä on kuitenkin vielä jotakin syvällisempää mietittävänä, kun ajattelemme aamunkoiton ja aamuruskon vertauskuvaa. Aamurusko ja aamunsarastus näet ilmoittavat yön menneen ohitse, mutta eivät silti vielä näytä päivän koko kirkkautta. Kun ne karkottavat yön ja ottavat vastaan päivän, valoon edelleen sekoittuu pimeyttä. Mitä siis me kaikki, jotka tässä elämässä noudatamme totuutta, olemme muuta kuin aamurusko tai aamunkoitto? Me teemme jo tosin joitakin valkeuden tekoja, mutta toisissa asioissa emme vielä ole päässeet eroon pimeyden jäänteistä. Tämän vuoksi profeetta sanoo Jumalalle: Sinun edessäsi ei yksikään elävä ole syytön. Edelleen on kirjoitettu: Kaikkihan me hairahdumme monin tavoin.
Kun Paavali sanoo: Yö on kulunut pitkälle, ei hän suinkaan lisää: “päivä on tullut”, vaan päivä jo sarastaa. Ilmoittaessaan, että yön väistyessä päivä ei vielä ole koittanut vaan vasta sarastaa, hän osoittaa epäilemättä olevansa aamuhämärässä, yön pimeyden jälkeen, ennen päivänvaloa.
Vasta silloin valittujen pyhässä kirkossa on täysi päivä, kun siihen ei enää sekoitu mitään synnin varjoa. Silloin on täysi päivä, kun kirkko säteilee sisäisen valon täydellistä hehkua. Tämän aamuruskon kuvataan osuvasti myös etenevän, kun sanotaan: Oletko osoittanut aamuruskolle paikkansa? Sille osoitetaan paikka, eli se kutsutaan yhdestä paikasta toiseen. Mikä on siis aamuruskon paikka, ellei se ole iäisen näkemisen täydellinen kirkkaus? Kun aamurusko kerran viedään sinne perille, siinä ei enää ole jäljellä yhtään väistyneen yön pimeyttä. Aamurusko ikävöi päästä perille, kuten psalmin kirjoittaja lausuu: Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla Jumalan kasvojen eteen? Aamurusko kiiruhti päästäkseen paikkaan, jonka se jo tunsi, kun Paavali sanoi tuntevansa kaipausta lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo. Ja vielä: Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.
Responsorium Fil. 1:3,6,9
E: Kiitän Jumalaani aina kun muistan teitä. Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen.
K: Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.
E: Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan.
K: Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.
Loppurukous
Jumala, sinun kaitselmuksesi ohjaa erehtymättä maailman kulkua. Me rukoilemme sinua: poista kaikki se, mikä meitä vahingoittaa, ja suo meille se, mikä on elämällemme hyödyksi.