Paavali VI:n audienssihalli
Maanantai 3. helmikuuta 2025
Teidän ylhäisyytenne,
Rakkaat veljeni piispat,
Hyvät ystävät,
Minulla on ilo tervehtiä teitä kaikkia, jotka olette saapuneet Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Suomesta ja Islannista osallistuaksenne Roomaan suuntautuvaan pyhiinvaellukseen, jonka Pohjoismaiden piispainkokous on järjestänyt.
Tämän yhteisen matkan Kristuksen veljinä ja sisarina myötä rukoilen, että sydämenne vahvistuisivat uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Nämä kolme ovat kristillisen elämän keskeiset elementit ja ne ovat kolme tietä, joita Pyhä Henki käyttää ohjatakseen meitä matkallamme – sillä me kaikki olemme pyhiinvaeltajia (vrt. Yleisaudienssi, 24. huhtikuuta 2024).
Tämän riemuvuoden tunnuslauseena on, kuten hyvin tiedätte, ”Toivon pyhiinvaeltajat”. Rukoilen, että toivonne vahvistuisi näinä päivinä. Olette varmasti jo kotimaissanne nähneet merkkejä toivosta, sillä vaikka kirkko maissanne on pieni, se kasvaa. Se kasvaa aina. Voimme kiittää Kaikkivaltiasta Jumalaa siitä, että uskon siemen, jonka monet sukupolvet ovat kylväneet ja kastelleet, tuottaa nyt hedelmää. Tämä ei saisi meitä yllättää, sillä Jumala on aina uskollinen lupauksilleen!
Vieraillessanne ikuisen kaupungin pyhillä paikoilla, erityisesti pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin haudoilla, rukoilen myös, että uskonne Herraan Jeesukseen vahvistuisi ja että tietoisuutenne kuulumisesta hänelle ja toisillenne kirkon yhteydessä syventyisi. Näin, kun mielenne ja sydämenne avautuvat yhä enemmän Kristuksen muuttavalle armolle, voitte täynnä iloista innostusta palata kotimaahanne jakamaan sitä suurta lahjaa, jonka olette saaneet. Pyhä Paavali muistuttaa meitä siitä, että meidät on luotu Kristuksessa tekemään hyviä tekoja (vrt. Ef. 2:8-10).
Todellakin, ei ole suurempaa ”tekoa” kuin pelastavan evankeliumin sanoman välittäminen muille, ja meitä kutsutaan tekemään tätä erityisesti niiden hyväksi, jotka ovat yhteiskunnan laitamilla. Tässä voitte ehkä ajatella niitä, jotka kokevat yksinäisyyttä tai eristäytyneisyyttä – niin monet ihmiset ovat yksinäisiä tai eristäytyneitä – joko sydämessään tai yhteisöjenne ja laajojen alueiden reuna-alueilla. Tämä tehtävä kuuluu teille jokaiselle, olipa ikänne, elämäntilanteenne tai kykynne mikä tahansa. Myös te, jotka olette iäkkäitä, sairaita tai kärsitte jollakin tavoin, voitte omalla tavallanne todistaa Isän myötätuntoisesta ja lempeästä rakkaudesta.
Kun palaatte kotiin, muistakaa, että pyhiinvaellus ei pääty, vaan sen painopiste siirtyy jokapäiväiseen ”opetuslapseuden pyhiinvaellukseen” ja kehotukseen jatkaa evankelioimisen tehtävää. Tässä haluan rohkaista elinvoimaisia katolisia yhteisöjänne tekemään yhteistyötä muiden kristittyjen kanssa, sillä näinä vaikeina aikoina, joita Euroopassa ja maailmassa riehuvat sodat varjostavat, ihmiskuntamme tarvitsee kipeästi yhtenäistä todistusta sovinnosta, parantumisesta ja rauhasta, jotka voivat tulla ainoastaan Jumalalta.
Samoin monikulttuurisissa yhteiskunnissanne teitä kutsutaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön muiden uskontojen seuraajien kanssa. Heistä monet ovat maahanmuuttajia, joita olette ottaneet lämpimästi vastaan yhteiskuntiinne. Muistan elävästi nähneeni tämän omin silmin vieraillessani Ruotsissa vuonna 2016. Ja meille latinalaisamerikkalaisille, diktaatuurien aikana – Brasiliassa, Uruguayssa, Chilessä, Argentiinassa – teidän maanne ottivat vastaan veljiämme ja sisariamme, jotka pakenivat sortoa. Jatkakaa siis edelleen vieraanvaraisuuden ja veljellisen solidaarisuuden majakoina!
Lopuksi haluan osoittaa sanani nuorille pyhiinvaeltajille. Osana tämän vuoden tapahtumia kanonisoimme 27. huhtikuuta autuaan Carlo Acutiksen. Tämä nuori, meidän aikamme pyhä, osoittaa teille ja meille kaikille, että on täysin mahdollista seurata Jeesusta nykypäivän maailmassa, jakaa hänen opetuksiaan muille ja löytää elämän täyteys ilossa, vapaudessa ja pyhyydessä. Haluan siis toistaa teille ja pyydän teitä välittämään nämä paavin sanat nuorille ystävillenne kotona: ”Antakaa Pyhän Hengen johdattaa teitä eteenpäin… Kirkko tarvitsee teidän energiaanne, teidän oivalluksianne, teidän uskoanne. Me tarvitsemme niitä!” (Christus Vivit, 299).
Rakkaat ystävät, näillä lyhyillä sanoilla haluan toivottaa teille siunattua pyhiinvaellusta ja siunausta elämäänne ja jättää teidät kirkon äidin, Neitsyt Marian, esirukousten turviin. Annan teille sydämestäni apostolisen siunaukseni. Ja pyydän, älkää unohtako rukoilla puolestani.