Pääkirjoitus, Fides 6/2024, s. 2. 5.12.2024.
Ensin tervehdys kaikille Fideksen lukijoille: Viereisellä sivulla kerrotaan tarkemmin Fides-lehden ja sen nettisivujen uudistuksesta ja annetaan ohjeita, mikäli lehti on tullut väärään paikkaan tai virheellisin tiedoin. Toivottavasti paljon korjattavaa ei ole.
Toivo ei ole turha. Näin vakuuttaa meille paavi Franciscus riemuvuoden bullassaan Spes non confundit (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.), joka on jaossa seurakunnissa tai jonka voi myös lukea netissä. Siinä hän kutsuu meitä olemaan kärsivällisiä, hän kannustaa meitä hyppäämään pois kiivastahtisen maailman junan kyydistä, jotta meillä jälleen voisi “olla aikaa kohdata toisiamme”. Kiire “aiheuttaa vahinkoa ihmisille”, se “johtaa kärsimättömyyteen, ahdistukseen ja turhaan väkivaltaan, tyytymättömyyteen ja itsekeskeisyyteen”. Tunnistanemme näitä piirteitä varmaankin monissa askareissamme kiireen keskellä.
Pyhä isä kutsuu meitä kaikkia katsomaan “luomakuntaa ihmetyksen vallassa”. Tämän ihmeellisen, kauniin ja valtavan Jumalan luomistyön edessä me kaikki voimme nähdä, kuinka rajallisia ovat suurimmatkaan suorituksemme, valtavimmatkaan saavutuksemme, kun niitä katsotaan Luojan näkökulmasta, jossa me itse emme ole kaiken keskipisteenä vaan osallisina kaiken olevaisen ikiaikaiselta tuntuvassa todellisuudessa.
Samalla tämä maailma kuitenkin kaikkine tapahtumineen ja sattumuksineen koskettaa meitä jokaista suoraan ja ilman välikäsiä – me olemme osa sitä ja keskellä sitä. Me tahdomme vaikuttaa siihen ja toivomme saavuttavamme jotakin yhä parempaa, kauniimpaa ja rauhallisempaa.
Kristillisen toivon toteutuminen ei tietenkään tarkoita jokaisen (materiaalisen) halun täyttymistä. Se on ennemminkin oman ihmisyytensä ja kutsumuksensa löytämistä; se on sen ymmärtämistä, että ihmisen elämä ajan halki on pyhiinvaellusta ja mielellään myös pyhänä vaeltamista. Juuri tähän vuoden 2025 riemuvuosi kutsuu meitä kaikkia, olemaan toivon pyhiinvaeltajia.
Bullassaan paavi puhuu toivon merkeistä, merkeistä, jotka odottavat meidän tekojamme: työtämme rauhan, elämän välittämisen, vankien, sairaiden, nuorten, siirtolaisten ja vanhusten ja ennen kaikkea köyhien hyväksi. Mutta miten? Paavi vastaa: toivoon ankkuroituneina, katse iankaikkisessa elämässä, parannuksen sakramentin kautta, yhdessä pyhän Jumalanäidin kanssa, joka tunnetaan myös nimellä Stella Maris, Meren tähti, nimellä, joka “ilmaisee varmaa toivoa, että tämän elämän myrskyjen keskellä Jumalanäiti tulee avuksemme, tukee meitä ja rohkaisee meitä luottamukseen ja toivoon”.
Astukaamme uuteen kirkkovuoteen, joulun juhlaan ja koko kirkon riemuvuoteen tämän luottamuksen vahvistamina.
Marko Tervaportti